Interaktio ry:n syyskokous 23.11.2016

On aika Interaktion sääntömääräisen syyskokouksen! Tänä vuonna kokous pidetään keskiviikkona 23.11.2016 päätalon luentosalissa C8.

sininen-iacollage

Kokouksessa valitaan vuoden 2017 hallitus, päätetään jäsenmaksujen suuruudesta sekä hyväksytään ensi vuoden toimintasuunitelma ja talousarvio. Toimintasuunnitelma sekä talousarvio ovat Interaktion sähköpostilistalle lähetetyn kokouskutsun liitteenä. Nämä kokoukset ja asiakirjat ovat yhdistystoiminnan kannalta isoja asioita, mutta se ei suinkaan tarkoita, että virallisemman yhdistystoiminnan pitäisi olla vakavaa tai edes ennestään tuttua, jotta siihen voisi osallistua.

Kokoukseen ovatkin kaikki interkatiolaiset lämpimästi tervetulleita! Tuu tunnustelemaan, millainen meno kokouksissa on. Mukaan voi ehdottomasti tulla, vaikkei hallituspaikkaa havittelisikaan.

Kokouksen esityslista:

1. Kokous avataan
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Päätetään jäsenmaksujen suuruus
5. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
6. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja varatilintarkastaja
7. Vahvistetaan hallituksen tekemät toimintasuunnitelma ja talousarvio alkavalle kalenterivuodelle
8. Muut esille tulevat asiat
9. Kokous päätetään

Jos haluat olla osa ensi kauden hallitusta, mutta olet estynyt pääsemään paikalle, voit lähettää vapaamuotoisen motivaatiokirjeen ositteeseen ia-hallitus (at)uta.fi, jossa ilmenee ainakin seuraavat seikat:

1. Kuka olet (Nimi, opintovuosi…)
2. Mitä pestiä haet (ensisijainen valinta, mahdollinen toinen kiinnostuksenkohde)
3. Miksi?
4. Miksi olisit oikea valinta kyseessä olevaan tehtävään?

Kysymykset kokoukseen, hallitustyöskentelyyn tai hallituksen valintaan liittyen voi osoittaa osoitteeseen ia-hallitus(at)uta.fi

Terveisiä työelämästä!

 

Interaktio matkasi marraskuun alussa työelämäexcursiolle Helsinkiin yhdessä Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaiden eli SYYn Tampereen paikkarin kanssa. Excursion tehtävänä oli tarjota opiskelijoille tietoa mahdollisista tulevista harjoittelu- ja työpaikoista, toimenkuvista, kehittää omaa uratietoutta ja antaa eväät oman tulevaisuuden visioimiselle. Ennakkoilmoittautumisessa paikat täyttyivät hyvin pikaisesti ja järjestäjätaho oli ilostunut huomatessaan, että täysi linja-autollinen opiskelijoita oli aamukuudelta reissuvalmiina Tampereen yliopiston pihamaalla.

Viidenkymmenen opiskelijan porukka osoittautui hankalaksi saada samaan aikaan Helsingin kantakaupungin toimijoiden toimistotiloihin, joten jakauduimme aamupäiväksi kahteen ryhmään.

Toinen ryhmä vieraili Demos Helsingillä Töölössä, jossa saimme kaivella tutkija Mirja Hämäläisen ja harjoittelussa olevan Iiris Suomelan ajatuksia Demoksella työskentelemisestä. Opimme, että tutkijan tittelin taakse voi lukeutua muutakin kuin SPSSn ja Excelin pyörittämistä ja, että jo harjoittelu voi haastaa, opettaa ja antaa konkreettisia valmiuksia työelämään. Harjoittelijahaku Demos Helsingillä on ollut kahdesti vuodessa ja harjoittelijaksi valitaan aktiivisia kriittisiä ajattelijoita, joilla on usein jokin erityinen kärki (esimerkiksi opiskelun ulkopuolinen aktiivisuus, kansainvälisyys tai erityinen kielitaito).

Samaan aikaan puolet porukasta kävivät Mikonkadulla Yhteiskunta-alan ylioppilaat ry:n toimistolla oppimassa mitä työ etujärjestössä voi pitää sisällään. Toimistolla tavattiin myös Janika Takatalo, jolla on mielenkiintoinen ja vastuullinen työ opetus- ja kulttuuriministerin eduskunta-avustajana. Nuoresta iästä huolimatta Janika on ehtinyt olemaan jo mukana monenlaisilla poliittisen vaikuttamisen kentillä. Hän on myös entinen SYY-aktiivi opiskelukaupungissaan Turussa.

Pitkähkön lounaan jälkeen oli aika uudelleenryhmittäytyä yhteen porukkaan, jonka kanssa pääsimme tutustumaan Ihmisoikeusliittoon. Ihmisoikeusliitossa kuulimme Kaari Mattilan, Reetta Helanderin, Susanna Kosonen sekä Eerika Salmisen johdolla Ihmisoikeusliiton tärkeästä työstä ihmisoikeuksien näkyvyyden ja kuuluvuuden eteen. Saimme kuulla myös toisistaan poikkeavia urapolkuja ja konkreettisia neuvoja siihen, miten työelämään järjestössä voi päästä käsiksi.

Iltapäivän kohde oli Työ- ja elinkeinoministeriö, jossa mielikuvat ministeriötyöskentelystä pistettiin uuteen uskoon. TEM on osa valtioneuvostoa ja toteuttaa hallitusohjelmaa, valmistelee lainsäädäntöä, seuraa ja kehittää toimialaansa kuuluvia asiakokonaisuuksia sekä ohjaa hallinnonalansa virastoja. Virkamiestyö ei kuitenkaan ole aina niin jäykkää ja puisevaa, vaan kirkkaimmat innovaatiot syntyvät kahvipöydän äärellä.

Yhteenvedoksi voisi todeta, että maailma kaipaa monialaisia laajan skaalan ajattelijoita, joilta löytyy neuvottelu- ja yhteistyökyvyn lisäksi luovuutta ja tarmoa. Uskoisin, että juuri näitä ihmisiä löytyy alamme opiskelijoista, ja vaikka työllistymisnäkymät eivät tällä hetkellä suurta uskoa tulevaisuuteen herätä, on muistettava, että osaajille on aina kysyntää. Opiskelua voi yrittää rakentaa tulevaisuuden toimenkuvaa silmällä pitäen, mutta täytyy pitää mielessä, että toimenkuvat ja työ muuttuvat ja rakentuvat välittömässä vuorovaikutuksessa muuttuvan ympäristön kanssa. Tärkeintä on ajatella kuplansa ulkopuolelle ja uskaltautua hakemaan myös sellaisia työtehtäviä, jotka ovat oman mukavuusalueen rajoilla tai ulkopuolella, siellä innovaation tunnetaan muhivan.

Interaktio ry ja SYY-Tampere haluavat vielä kiittää vastaanottaneita toimijoita ja mukaan lähteneitä opiskelijoita. Kiitos myös Hene Oy:lle hyvistä kyydeistä!

Lisätietoja:
http://www.demoshelsinki.fi/

http://www.yhteiskunta-ala.fi/

https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeusliitto/

http://tem.fi/ministerio

 

Teksti ja kuvat: Inka Mattiniemi

 

Päätoimittajaksi? Päätoimittajaksi!

Kiinnostaako lehtitoiminta ja yhteiskuntatutkimus? Pidätkö kirjoittamisesta, lukemisesta ja muiden interaktiolaisten kanssa kommunikoinnista? Haluatko saada organisointikokemusta sekä siinä sivussa muutaman ylimääräisen opintopisteen ja Interaktion hallitukselta työtodistuksen?

Hae Sosiopaatin päätoimittajaksi!

Sosiopaatti on Interaktio ry:n ainejärjestölehti, jota julkaistaan noin kaksi kertaa vuodessa. Se sisältää niin opiskeluun, vapaa-aikaan kuin Interaktioon liittyviä juttuja aina opinnäytetyöesittelyistä tapahtumakuvauksiin ja meeminurkkauksiin. Sosiopaattia on julkaistu peräti 21 vuotta, ja ainejärjestömme jäsenet ovat sen suurin lukijakunta.

Päätoimittaja on lehden vastaava toimittaja, joka vastaa siitä, että lehti ilmestyy. Se, että lehti ilmestyy, pitää sisällään erinäisiä tehtäviä aina toimituskunnan haalimisesta, oikolukemisesta, juttujen yhteen kokoamisesta painotalolta valmiiden lehtien hakemiseen. Tehtävä ei siis vaadi erityisosaamista, ainoastaan hieman organisointikykyä ja aitoa kiinnostusta ainejärjestölehtitoimintaa kohtaan. Lehteä ei tehdä yksin, ja yhteistyötä tehdään Interaktion hallituksen kanssa mm. budjettiin liittyen. Lehden kehittämismahdollisuudet ovat rajattomat; päätoimittajana hienointa onkin päästä oikeasti vaikuttamaan lehden lopulliseen muotoon.

Olen toiminut muutaman vuoden päätoimittajana, ja kokemus on ollut hyvällä tapaa opettavainen. Jos haluat lisätietoja päätoimittajuudesta tai Sosiopaatista ylipäätään, älä epäröi lähettää kysymyksiä minulle osoitteeseen laakso.heini.m@student.uta.fi.

Jos siis näet mahdollisuutesi tulleen, kerro minulle kiinnostuksestasi samaiseen sähköpostiosoitteeseen. Jos kiinnostuneita on useampia, tehtävä on mahdollista ja jopa suositeltavaa jakaa useamman päätoimittajan kesken. Olen itse lähdössä vaihtoon ensi kevääksi, mutta perehdytän mielelläni tehtävään jo loppusyksystä ja keväälläkin vaihdosta käsin olen tavoitettavissa. Yksin ei siis tarvitse jäädä. 🙂 Kyseessä on mukava homma, joten lämpimästi suosittelen siihen ryhtymistä!

Tl;dr: Etsitään Sosiopaatille päätoimittajaa.

Kirjoittelemisiin,

Heini Laakso / Sosiopaatin päätoimittaja
laakso.heini.m@student.uta.fi

13102476_1783745885187158_1936549264_n

Kahden tuutorin muistelmat

”Alkusyksyn tunnelmia”

Oli niin kaunis ja herttainen loppukesän ilta. Jännitystä ja intoa oli ilmassa, kun ensimmäistä kertaa Tutustumisillassa kokoonnuimme tutorporukalla Kalevasaliin sunnuntaina ennen varsinaisen yliopiston alkua. Monet kymmenet nyt tutuiksi tulleet, silloin vielä tuntemattomat fuksit, käteltiin läpi ja ohjattiin penkeille aloittamaan iki-ihanaan interaktioyhteisöön tutustuminen. Täytyy kieltämättä myöntää, että kutkuttelevia perhosia pörräsi allekirjoittaneiden vatsoissa yksi, jos toinenkin. Tuutorparien esittelyn aikana edessä istui hieman hermostunut, mutta iloinen porukka. Muutaman jäätä rikkovan (tai sitä edelleen syventävän) vitsin ja naurunpyrskähdyksen jälkeen tunnelma alkoi hieman rentoutua, ja tutustumisleikkien sekä mehevän pannarin saattelemana voi ensimmäisen tapaamisen sanoa olleen menestys.

14799858_10207729393337242_1319474270_o

”Menoa ja melskettä Mansessa”

Voi herttinen sentään mitä menoa, oli suorastaan pidettävä kravatista ja kilvestä kiinni pysyäkseen vauhdissa mukana! Tuutorkämppäapprossa ja fuksiaisissa oli hulvatonta olla rastinpitäjänä, kun ryhmät lähtivät täysillä ja häpeilemättä mukaan annettuihin tehtäviin. Fuksisaisissa Sorsapuistossa vilisi muun muassa Voldermot, yksisarvisia, noitia ja muita lapsuutemme (ja aikuisiän) rakkaita satuhahmoja. Räppirastin pitäjinä saimme kunnian kuulla voimakkaita tulkintoja leijonakuninkaan symboliikasta sekä Harryn, Hagridin ja Hermionen kolmiodraamasta. Kukaan ei huomannut, kun polvemme tutisivat innostuksesta Paavo Pesusieni-asun ja kilpikonnakilven sisällä. Huh, olipa jännää. Perinteiset fuksisitsit järjestettiin tänäkin vuonna Messukylässä, ja teemana oli ”paluu lapsuuteen”. Seitsemältä salissa seisoikin kuuliainen porukka lapsuutensa lempivaatteissa. Laulut raikasivat koko illan, rangaistukset suoritettiin (yleensä) kiukuttelematta ja juhlaherkut maistuivat. Muutama fuksi soluttautui jopa siivoustiimiin juhlarientojen jälkeen iloinen pilke silmäkulmassaan. Aikamoista!

”Huh, mitä tyyppejä!”

Fuksiviikot viimeistelevässä fuksikasteessa sää oli mitä osuvin; kylmä kaatosade ylsi sukkiin asti. Metsolta lähdettiin taivaltamaan pahaa-aavistamattomien fuksien kanssa kohti tuntematonta jännittyneen tunnelman saattelemana. Retkikunta ohitti voitokkaasti, Harrison Fordinkin hurjat seikkailut varjoonsa jättäen, salamannopeat liikennevalot ja suihkulähteiden kuohut karttanaan ainoastaan didgeridoon salaperäinen kutsu. Kastepaikalla fukseja odottivat kunnioitetun heimoneuvoston palatsia valaisevat soihdut sekä Interaktion heimopäällikkö. Kymmenet fuksit suorittivat fuksiviikon taipaleen päättävän valan kunniallisesti kauniissa kuorossa, joka edelleen kaikuu helisten Tampereen jylhissä metsissä. Tämän jälkeen tuutorit sipaisivat hellästi fuksiensa otsille kasteen, joka koostui kaikkien opintosuuntien aineksista. Siitä matka jatkui uudelleensyntyneinä ja täysiverisinä Interaktiolaisina kohti tunnelmallisia Puutarhajuhlia.

14808921_10207729392377218_1470868205_o

”Loppusanat ja -muistelmat”

Meitä tuutoreita erityisesti ilahdutti huomata, miten aktiivisia uudet fuksit olivat jo heti alussa. Haalaritiimiin pyrkijöitä oli kasapäin, ja tuutoreita lähestyttiin vailla pelon häivääkään. Tanssilattialla ei koskaan tarvinnut kreisibailata yksin ja aina löytyi seuraa aamun pikkutunneille asti. Leppoinen, puhelias ja innokas fuksiporukka teki tuutorhommasta vaivatonta, sillä tapahtumiin osallistujia ja juttelemaan tulijoita riitti aina. Kakkosvuoden opiskelijana oli nostalgista käydä läpi fuksitapahtumat, joissa meillä tuutoreilla oli älyttömän hauskaa, toivottavasti myös fukseilla!

Ja niin päättyy onnellisiin tunnelmiin kahden tuutorin muistelmat – vaan ei suinkaan tulevaisuuden seikkailut. Halataan kun tavataan! Enemmän tai vähemmän kiusallisesti.

Annika tuutori & Tuuli tuutori

Ps. Jos et halua esiintyä kuvissa ja haluat jonkin kuvan poistettavan, ota yhteyttä hallitukseen sähköpostitse osoitteeseen ia-hallitus(at)uta.fi.

Interaktion haalarimerkkikisa

Katso haalarimerkkikilpailun juliste painamalla tätä linkkiä!

Oletko aina halunnut suunnitella oman haalarimerkin? Onko sinulla ollut kuningasidea jo yläasteelta asti ja olet aina halunnut toteuttaa sen? Vai innostuitko vaan suunnattomasti kilpailusta ja haluat suunnitella Interaktion seuraavan tähtimerkin? Aikasi on koittanut, sillä Interaktio järjestää tänä syksynä haalarimerkkikilpailun. Kilpailutöistä äänestetään 2-3 merkkiä, jotka liitetään Interaktion virallisten merkkien rinnalle Interaktion omiksi merkeiksi. Voittaja julkaistaan loka-marraskuussa jossain Interaktion tapahtumassa, joka tarkentuu myöhemmin. Hallitus tarpeen tullen karsii kilpailutöitä. Osallistumalla hyväksyt haalarimerkkikuvan täysien käyttöoikeuksien luovuttamisen Interaktio ry:lle.

  • Kilpailu käydään 12.9.-30.9. välisenä aikana.
  • Äänestys alkaa 3.10. ja kestää noin 2-3 viikkoa.
  • Lähetä kilpailutyösi PDF-muodossa viimeistään 30.9. sähköpostiosoitteeseen: salo.ira.k(at)student.uta.fi TAI jos taiteilijakättäsi kuumottaa ja haluat tehdä kilpailutyösi käsin, vie se monitoimitilassa sijaitsevaan vihreään laatikkoon.

Onnea kisaan! Voittajat saavat omat merkkinsä ilmaiseksi sekä mahdollisesti jonkin lisäpalkinnon.

Yhdenvertaisuustyötä opiskeluarjessa

Interaktion hallitus hyväksyi 14.9.2016 yhdenvertaisuussuunnitelman, joka löytyy tämän linkin takaa. Yhdenvertaisuussuunnitelman tarkoituksena on auttaa täsmentämään Interaktion yhdenvertaistavia käytäntöjä sekä luomaan yhdenvertaisuustyölle selkeämpää jatkuvuutta, mikä ei välttämättä ole mikään itsestäänselvyys ainejärjestötoiminnassa. Täyttyyhän Interaktion hallitus vuosittain uusista innokkaista hallituslaisista, joiden tehtävänä on huomioida yhä suuremmaksi kasvaneen ainejärjestön moninaisuus ja sen jäsenistön moninaiset tarpeet.

Yhdenvertaisuussuunnitelma on myös tapa muistuttaa hallitusta ja jäsenistöä Interaktion arvoista, niihin sitoutumisesta sekä kaikenlaiseen syrjintään puuttumisesta. Se on lisäksi kehotus oman toiminnan tarkastelusta ja kehittämisestä eteenpäin. Interaktion yhdenvertaisuusvastaavana olen pyrkinyt muiden hallituslaisten tavoin ja kanssa huomioimaan Interaktion jäsenten moninaisia ääniä sekä oman vastuutehtäväni mukaisesti herättämään keskustelua huomioimistani tai jäseniltä kuulemistani epäkohdista. Toivon myös seuraavan yhdenvertaisuusvastaavan jatkavan tätä tärkeää työtä vuoden 2017 hallituksessa.

Eräänä esimerkkinä epäkohdista keskustelusta toimikoon seuraava. Yhdenvertaisuussuunnitelman hyväksymisen ohella puhuimme keskiviikkona hallituksessa siitä, miten voisimme huomioida jäsenistöömme kuuluvia sukupuolivähemmistöjen edustajia sukupuolittuneiden vessojen suhteen. Ehdottelin, että tapahtumissa kaikki vessat olisivat kaikkien käytössä, mikäli tapahtumatilojen vessatilat näin sallivat tai vaativat tällaista järjestelyä. Ja sattuipa lukuvuoden alkuvaiheilla, nollausbileiden tienoilla, eräs fuksi minulta kysymään, että miksei Tampereen yliopistolla ole unisex-vessoja. Mikä on erittäin hyvä kysymys, jota myös Tamyn edustajistossa on käsitelty.

(Vuonna 1977 ilmestyneessä The arrangement between the sexes -artikkelissaan Erving Goffman mainitsee kuin ohimennen, että naisia ei toisinaan otettu töihin sillä selityksellä, että työpaikalla on vain yksi, miehille tarkoitettu vessa. Ihan vain näin ajallista perspektiiviä antamaan.)

Oheinen toimii mielestäni hyvänä esimerkkinä siitä, millaista yhdenvertaisuus on arkisella tasolla ja miten arjen huomaamattomat käytännöt ja tilat voivat rakentaa sellaista maailmaa, jonne jotkut eivät koe kuuluvansa ja jonka armottomuutta ei välttämättä huomaa.  Yhdenvertaisuustyötä kuvastaakin ainejärjestötasolla ennen kaikkea arki, ja meistä itsekukin osallistuu arjessaan yhdenvertaisuustyöhön huomioimalla ja kohtaamalla toisia opiskelijoita täällä Tampereen yliopistolla sekä ihmisiä sen ulkopuolella.

Onkin hyvä muistuttaa, että jokainen interaktiolainen osallistuu Interaktion tekemiseksi viihtyisäksi sekä mukaansa ottavaksi ja tempaavaksi ainejärjestöksi. Hallitus antaa toimillaan joitakin puitteita, tärkeitäkin sellaisia, mutta sitä kaikkein tärkeintä arkista duunia tekevät kaikki interaktiolaisista. Onnittelut siis teille kaikille, jotka olette olleet mukana tekemässä Interaktiosta viihtyisää ainejärjestöä! Vielä on tehtävää, mutta välillä on ihan hyvä tuulettaa ja tuulettua.

20160916_114231

Yhteiskuntatutkimuksen tämän vuotinen pääsykoe saattoi herätellä siihen lukeneita pohtimaan kansalaisuuteen, etnisyyteen ja kulttuurien kohtaamiseen liittyviä eriarvoisuuksia niin paikallisella kuin globaalilla ja transnationaalisella tasolla. Muutoinkin yhteiskuntatieteilijän opiskeluarki saattaa hyvin monella tapaa muistuttaa maailman epäkohdista, herättää pohtimaan niitä syvemmin ja ne ovat kenties olleet joillekin kimmokkeena hakeutua yhteiskuntatutkimuksen opiskelijaksi.

Omissa opinnoissani yhdenvertaisuus on tavallaan toiminut punaisena lankana, sillä ensimmäisenä vuonna Tiede, tutkimus ja kirjoittaminen -kurssilla tein ryhmätyönä esseen analysoiden Pertti Kurikan Nimipäivien ja Keenan Cahillin Youtube-videoiden kommentteja, kandissani tarkastelin queer-muslimien kertomuksia ja graduprosessinikin liittynee häämöttelevästi eriarvoisuuden tarkasteluun. Osa opiskelijatovereistani on vuorostaan tarkastellut esimerkiksi taloudellista eriarvoisuutta, perheen sisäisiä loukkuja, työelämän uuvuttavia kohtaloita, lihavuuden stigmatisointia tai nuorten osallisuuden puuttumista.

Uskoisin myös tietäväni monien opetushenkilökuntamme jäsenten tekevän tutkimusta keinona vaikuttaa ja kannustaa toimiin eriarvoisuuden vähentämiseksi oli heidän kulloinenkin tieteenalansa mikä tahansa. Eriarvoisuuden kitkemistöihin varmastikin myös moni nykyinen interaktiolainen ajautuu niin opiskeluaikanaan kuin sen jälkeenkin päätyessään sinne omaan tulevaisuuteensa oli heidän valitsemansa oppiaine mikä tahansa.

Parhaimmillaanhan opiskelu näet sytyttää kipinän tai voimistaa liekkiä siihen minkä kokee merkitykselliseksi. Opinnoilla voi siis olla kuin ollakin jonkinlainen suunta ja opintojaan voi rakentaa esimerkiksi ihmisoikeustematiikkaa silmällä pitäen.

Kaikkien tie ei ole suinkaan tällainen eikä sen tarvitsekaan olla. Ei ole mitään interaktiolaisen mallikelpoista normia tai hyvän interaktiolaisen erehtymätöntä kategoriaa. Kaikilla meistä on omat kipinämme ja keinomme vaikuttaa maailmassa. Juuri se on yksi osa Interaktion moninaisuudesta.

Kirjoittanut Interaktion hallituksen yhdenvertaisuus- ja tiedotusvastaava Mikko Saarinen

FUKSIUS eli KETTUUS (lukuvuoden 2015-16 fuksijuttu)

Fuksi tarkoittaa 1. vuosikurssin yliopisto-opiskelijaa. (Urbaani Sanakirja)

Fuksi sanan etymologiset juuret ovat saksankielisessä sanassa fuch, eli kettu. Nimen nähtiin kuvaavan uusien opiskelijoiden arkuutta ja varovaisuutta. Ensimmäisenä syksynään aloittavan vuosikurssin opiskelijat, eli fuksit, perehtyvät paitsi opintoihin myös opiskelijaelämään. (Wikipedia)

Sonja kolme ensimmäistä sanaa, jotka tulee mieleen sanasta FUKSI.

  • HOPS, kalja ja kuksi

Sonja, jos olisit jokin paikka yliopistolla niin mikä paikka olisit ja miksi?

  • Vaikee kysymys. Oisin ehkä Minerva koska sieltä saa hyvää leipää (rakastan leipää, match made in heaven). Tai sit monitoimitila koska oon siellä aika usein ja oon tavallaan samaistunut siihen tilaan. Myös linnan ala-aula on ihan kiehtova, se toimii jokapäiväisenä kohtaamis- ja läpikulkupaikkana, jossa joskus joku saattaa jopa viipyä hetken, vähän niinku mun elämä. Tosiaan, vaikea kysymys.

Sonja mitä hammastahnaa uskot Turo-Kimmo Lehtosen käyttävän?

–  Elmexiä.

Parhaat bileet?

  • Ystävänpäiväsitsit oli ihanan kaoottiset. Ja Huminoissa oli hauskaa!

Ota ensimmäinen lähelläsi oleva koulukirja ja lue tämän kirjan sivulta 40 ensimmäinen lause vasemman puolimmaiselta sivulta, tämä lause tulee kuvaamaan akateemista menestystäsi/rakkauselämääsi tulevaisuudessa. 5.

Lienhardtin mukaan muhennokseen tarvitaan yksi elefantti etnografiaa ja yksi kani teoriaa.

(Erikssen 2004 s50)

Iida:

Iida, miten kuvailisit itseäsi fuksina?

  • No öö, oon sillai niinku jotenki aika sillai normaali tai jotenki tiäksä. Aattelin, et se kun en ottanu haalareita ois viimenen naula mun opiskelijaelämästä syrjäytymisen arkkuun, mut kyl mä oon täs ihan okei pärjäilly. Käyn yliopistolla lähinnä syömässä ja jauhamassa purkkaa ja paskaa opiskelijatovereitteni keralla. Pitäis ehkä alkaa sitoutuu tähän juttuun sillain täysin sydämin, tää fuksius on menny jotenkin ohi, mut ens vuonna uus yritys, eiks?

Iida missä safkaat, miksi? Parhaat tärpit.

LINNA:

  • espanjalainen perunamunakas
  • epäilyttävä sodexon sivumaku
  • paljon tuttuja
  • pitää nousta rappusia

MINERVA:

  • aina paistaa aurinko
  • vähän tuttuja
  • ruoka on hyvää
  • kaukana
  • pitää nousta rappusia

PÄÄTALO:

  • vegaanisafkaa
  • kaukana
  • pitää nousta rappusia

Iida kuka on sun suosikki ajattelija/sosiologi/joku tyyppi tähän mennessä?

Oon kyllä ollu aikamoisissa Simmelöinti-pöhinöissä, et se ehkä noista klassikoista, mut myös Linnan vakseilla on ollu jotenkin tosi sielukas olemus joka kerta kun oon lainannu niiltä nitojaa, et kyll on sillai tullu niiltäkin opittuu kaikkee ja siis eihän tätä yhteisön merkitystä voi mitenkään olla mainitsematta, että siis tää tiivis akateeminen perhe, on muodostunu vähän kun yhdeks suureks ajattelijaks mulle.

Ota ensimmäinen lähelläsi oleva koulukirja ja lue tämän kirjan sivulta 50 ensimmäinen lause vasemman puolimmaiselta sivulta, tämä lause tulee kuvaamaan akateemista menestystäsi/rakkauselämääsi tulevaisuudessa.

Tässä valistuksellista modernia projektia muistuttavassa retoriikassa ihmisihanteena on vapaa, tasa-arvoinen ja kriittinen hyvän elämän rakentaja (Suurpää 2005 50)

 

Lukemisto:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Fuksi

https://www.urbaanisanakirja.com/word/fuksi/

http://www.uta.fi/yky/sos/kaytannot/viittausohjeet.html

Eriksen Thomas Hylland, Toista maata – johdatus antropologiaan, 2004 gaudeamus Helsinki

Räsänen Rauni, Monikulttuurisuus ja kansainvälistyminen koulun ja opettajan haasteena 2005, Joensuun yliopisto kasvatustieteiden tiedekunta

Kirjoittajat: Iida Putkuri, Sonja Tiitola

(EDIT: Tähän loppuun vielä kuva Iidasta ja Sonjasta.)

12916238_10204707041196508_6381688498730807146_o

(EDIT: Tämäkin juttu julkaistiin Interaktion omassa Sosiopaatti (2016/1) -lehdessä! Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa ja lehden toimitus ottaa uusia kirjoittajia ilolla vastaan. Sosipaatin päätoimittajana toimii tällä hetkellä Heini Laakso)

Hallituksen kuulumiset ja puheenjohtajan tervehdys

Tammikuu on alkanut napakasti. Lämpömittarin elohopea putosi jäisen alas heti tammikuun alkuviikkoina ja tulevaan yliopisto-ja hallitusvuoteen valmistautuminen on vaatinut monelta skarppia otetta. Interaktion hallituksessa on tänä vuonna 15 jäsentä, joista valtaosa on ainejärjestötoiminnan ensikertalaisia. Vuoden ensimmäinen kokous pidettiin 14.1. ja tammikuu on pääosin mennyt hallitustoimintaan tutustuessa.

Kaikki halukkaat eivät mahtuneet hallitukseen mukaan, mikä osoittaa, että Interaktion hallitustoiminta on suositumpaa kun aikoihin. Toki se kertoo myös ainejärjestön yhä kasvavasta koosta. Hallitus 2016- välilehdeltä voit käydä katsomassa Interaktion hallituksen kokoonpanon kuvineen.

Hallituksen tapahtumavastaavat Jannika Lahti ja Eeva Kalliokoski ovat olleet jo melko työllistettyjä. Ensi viikolla lähtee käyntiin Interaktion Ystävänpäiväviikko, joka sisältää monipuolista toimintaa. Ystävänpäiväviikon kunniaksi Interaktion Monitoimitilaan Linnan 5. kerrokseen pystytetään maanantaina Rakkauden seinä. Seinälle voi kirjoitella salaisia tai ei-niin-salaisia rakkaudentunnustuksia ❤ Ystävänpäiväviikon Facebook –tapahtumasta voi tarkastaa viikon ohjelman: https://www.facebook.com/events/931706463533497/

Lisäksi tuutorvastaavat Paavo Antikainen ja Terhi Nikkilä ovat laittaneet tuutorhaun pystyyn eli uusien opiskelijoiden tuloon aletaan jo pikkuhiljaa valmistautua. Koko hallitus puolestaan osallistui Tamyn eli Tampereen yliopiston oppilaskunnan Järjestöpamaukseen 29.1., joka sisälsi erilaisia järjestötoimintaa tukevia koulutuksia. Kaikkiaan hallituksen keskuudessa on havaittavissa innostunutta otetta, mikä enteilee hyvää vuotta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva hallituksen tutustumisillasta. Kuvasta puuttuu kv-vastaava Emppu Nurminen.

Puheenjohtajan tervehdys

Pähkinänkuoressa: olen Minna Hemmilä ja minulla on tänä vuonna kunnia toimia Interaktion hallituksen puheenjohtajana yhdessä varapuheenjohtaja Noora Elianderin kanssa. Olen 3. vuoden sosiaalitieteilijä ja toisen vuoden hallituslainen. Pidän salibandysta, suklaasta ja solidaarisuudesta. Edellisen vuoden puheenjohtaja Inka Mattiniemi on antanut pestiini hyvän perehdytyksen ja tiesin onnekseni jotain järjestötoiminnasta jo ennen puunuijaan tarttumista.

Kuten jo järjestäytymiskokouksessa puhuin, olisi mukava tehdä tulevasta vuodesta mahdollisimman yhteisöllinen. Nostin kokouksessa esille varapuheenjohtajan merkityksen ja tulevana vuonna on tarkoitus jakaa enemmän vastuuta myös varapuheenjohtajalle, sillä koen yhdessä tekemisen äärettömän opettavaksi ja palkitsevaksi. Lisäksi sosiaalitieteet (HUOM. 1.8. alkaen yhteiskuntatutkimus!) ja yliopisto-opiskelu ylipäätään on toisinaan melko itsenäistä puurtamista ja onnistumisen tunnetta saa etsimällä etsiä, sillä omista kurssitöistä saa harvoin rakentavaa palautetta. Interaktion hallitus pyrkiikin tulevana vuonna parantamaan opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välistä tiedonkulkua. Opetushenkilökunnan on tärkeä tietää missä mennään muun muassa sen vuoksi, että opetuksen taso pysyy laadukkaana.

Lisäksi, Interaktion vuoden 2016 toimintasuunnitelmaan kirjattiin mm. seuraavat sanat: ”Kannustetaan jäseniä järjestämään ainejärjestön alaista, mutta hallituksesta ja virallisista kanavista riippumatonta, avointa toimintaa, kuten alakerhoja ja tiimitoimintaa (urheilu, kulttuuri, omat kiinnostuksenkohteet).”

Toivonkin, että koko Interaktion hallitus saa kuulla mahdollisimman paljon jäseniltään. Yhteisöllisyydellä en siis tarkoita hallituslaisten välistä sisäpiiritoimintaa. Toivon, että Interaktion hallituksen toiminta pysyy yhtä avoimena, kuin ennenkin. Olisi mahtavaa, että hallituksen lisäksi myös jäsenistö haluaisi tehdä ja toimia.

Opiskelijat on se syy, miksi ainejärjestötoimintaa ylläpidetään. Jotta vuodesta tulee yhteisöllinen, vaaditaan tekemistä, joka palvelee mahdollisimman monen toiveita. Kerro siis jo NYT e-lomakkeella, mitä vuodelta odotat! Palaute lähetetään nimettömänä ja käsitellään anonyymisti hallituksen kokouksessa:
https://docs.google.com/…/1NDgby_l_VcaOJ6Rb8UgYVz…/viewform…

Terkuin,

Minna Hemmilä & muut hallituslaiset

SOSIAALIPSYKOLOGIAN PÄIVÄT 2015 – MATKARÖPÖRTAASI

Interaktion jäsenet Iiro Aro sekä Haades Pesonen (nimi muutettu) kävivät soluttautumassa Kuopiossa 26.11-27.11 järjestetyille vuoden 2015 sosiaalipsykologian päiville. Matka oli vaiheikas, ja vaikka tekstimme saattaa tästä johtuen olla pitkähkö, suosittelen vahvasti loppuun asti lukemista matkalla sattuneiden kommellusten vuoksi. Valitettavasti olimme ainoat tavoittamamme Tamperelaisen sosiaalipsykologian opiskelija-edustajat tämän vuoden päivillä, vaikkakin taipaleemme joitakin vaiheita jakoi myös henkilökunnan vahvistus Marko Salonen. Epävirallisen virallinen delegaatiomme koostui kuitenkin siis pääosin kahdesta ”henkilöstä”. Onneksi olemme molemmat tiedealapäivien veteraaneja – tämä olisi Haadeksen 6-8 tiedealapäivä, ja itseni neljäs. Kompensoimme siis osallistujien määrän vajavaisuutta laadulla.

SINNE ELI MENOMATKAN TUNNELMIA

Reissu alkoi 26.11 aamulla. Pyrimme siirtymään Kuopioon suoralla junayhteydellä, lähtöaikaan kello 8AM. Tämä ei tietenkään onnistunut, vaan radan sähköverkon vian vuoksi jouduimme siirtymään junasta korvaavaan bussiyhteyteen Jämsään. Siirtymävaiheessa törmäsimme ensimmäistä kertaa herra Saloseen, jonka seurassa jatkoimme ripeästi bussiin. Huomioimme tässä vaiheessa seurueemme harvinaisen onnistuneet vaatetusvalinnat; meistä jokainen oli näet pukeutunut erinomaisen värikkäisiin housuihin. Iiro suosi vihreää, Haades tummaa violettia ja Salonen pirteän punaista.

Jämsästä jatkoimmekin määränpäähämme junalla. Iiro olisi selvinnyt ostamatta lippua, sillä konnari ei ilmeisesti viitsinyt herättää häntä hänen röhnöttäessään kahden penkin pituudelta raajat sinne tänne sojottaen. Iiro ei handlaa aamuja hyvin. Haadeskin yritti nukkua putkihuivi päässä, joten matkasta ei kaiken kaikkiaan ole juurikaan muistikuvia.

Saavuimme Kuopion rautatieasemalle noin kahdeltatoista iltapäivällä. Lyöttäydyimme jälleen Salosen seuraan ja aloitimme vaarallisen yrityksen navigoida läpi Kuopion apunamme vain Haadeksen tulostama tiekartta. Kartassa oli joitakin puutteita, muun muassa rautatieasemaa siihen ei ollut lainkaan merkitty. Hallussamme ei myöskään ollut minkäänlaisia tarkoitukseen sopivia elektronisia apuvälineitä. Tästä huolimatta löysimme määränpäähämme vailla sen suurempia haasteita Haadeksen pettämättömän suuntavaiston johdattamana.

SIELLÄ ELI DAY 1 ELI SAAPUMINEN KUOPIOON JA PÄIVÄT

Kampukselle saapuessamme ihmetystä herättivät ensimmäisenä rakennusten nimet. Oli Studentia, Canthia, Melania ja niin edelleen. Näistä viimeisimmän etymologia jäi hieman mystiseksi. Päivien varsinainen ohjelma sijaitsi kuitenkin Snellmania-rakennuksessa. Sinnepäin talsiessamme totesimme kampusalueen olevan huomattavan seesteinen. Yliopiston kampusaluetta rajasi näet lahti, jonka aavat vetiset aukeat olivat tunnelmaltaan vaikuttavat jopa marraskuisessa räntäsateessa.

seestee1

Snellmaniaan päästyämme marssimme tiskille ilmoittautumaan. Itse sain toimituksen yhteydessä tuttuun tapaan nimilapun ja kansion promomateriaalia (artikkelikuvassa näkyy millaista), Haades jäi ilman kun oli unohtanut virallisen ilmoittautumisen. Päiville ilmoittautumisen yhteydessä saimme urkittua paikallisen sosiaalitieteiden ainejärjestö Socius RY:n mainostaman jatkopaikan sijainnin ja ajankohdan. Kapakka oli kuulemma nimeltään apteekkari – tästä lisää tuonnempana. Harmillisesti varjobileistä ei ollut tietoa, emmekä olleet ilmoittautuneet maksulliseen iltajuhlaan. Keksimme kuitenkin onnistuneesti omaa kivaa – siitäkin lisää tuonnempana.

Haimme ilmaiset kynät, kahvit ja teet ja keskustelimme sokraattisessa pienessä käytävässä välittömän ympäristömme arkkitehtuurin kotoisuudesta. Kuopion SYY ry:n teeannostelija-standinpitäjän kasvojen peruslukemat värähtivät, kun kerroimme hostellimme nimen olevan Hermanni. Kieltäydyttyämme Psykologia-lehden vuositilaajan maksullisesta arvonimestä, törmäsimme loistavaan konseptiin nimeltä graduseinä. Tälle seinälle opiskelijat eri puolelta Suomea olivat tehneet ajatuskarttoja graduistaan. Vielä lukuhetkelläsikin jossain Kuopiosta löytyvät Haadeen & Iiron gradumindmapit.

Kannabis

Graduseinän ehdottomasti viihdyttävin asukas. Kyseessä ei valitettavasti ole jutun kirjoittajien graduista kumpikaan.

Kävimme lounaalla paikallisessa Amicassa. Jotkin asiat, kuten maanlaajuiset catering-yritykset pysyvät samoina. Myydyt energiajuomat tosin olivat erimerkkisiä, ja opiskelijaruoka huomattavasti halvempaa: 2,15e per annos! Huikeaa.

Siirryimme erinomaiseen Brett Smithin keynoteen, jossa esiteltiin narratiivien ja kehojen välistä kiinteää suhdetta disabled-kehojen kautta. Me reagoimme kehollisesti narratiiveihin ja ne ovat kehoissamme, kerromme niitä kehoillamme. Tsekatkaa Bourdieun (aka. Pördö) narratiivinen habitus; meissä on valmiiksi jotain, jonka ansiosta jotkin kohtaamamme narratiivit kuvottavat meitä hyvin kehollisesti, kun taas toiset innostavat.

Luento

Brett Smithin vahva vakaumus muuttaa maailmaa sekä toisaalta janoisuus välittynee kämäisestä kuvalaadusta huolimatta.

Luennon jälkeen oli aika kahvin (kiitos Kuopion kaupunki) sekä epävegaanisen, mutta muutoin odotuksia vastanneen pullan viihtyisää käytävien keskelle sijoitetun opiskelijakirjaston lokoisuusosastoa ihaillen. Hajaannuimme työryhmiin hieman myöhässä – Iiro siirtyi minuuden, identiteetin ja elämänkulun työryhmään siinä missä Haadeen määränpää oli ruumiillisuus ja visuaaliset menetelmät. Työryhmät olivat innostavia; saimme kuulla muun muassa johtajuuden käsittelystä sekä maalaustaidekyselyiden että tanssitutkimuksen avulla.

Erään muistitikun hidastellessa Haades otti puheenvuoron kesken ruumiillisuustyöryhmän ja tiedusteli jälleen varjobileistä ehdottaen hiljaisuuden jälkeen ex-tempore juhlintaa ihan missä vaan. Haades:”Jos kiinnostaa, niin tulkaa juttelemaan työryhmän jälkeen tuossa oven ulkopuolella.” Ehdotusta kehuttiin, mutta valitettavasti varjobileet eivät aktualisoituneet edes sinnikkään kasvokkaisen ja facebook-huutelun myötä.

ETKOT ELI HOSTELLI JA OMAA KIVAA

Jouduimme siis järjestämään ns. omaa kivaa noin iltakymmeneen asti. Päätimme siis heittäytyä jälleen kerran vajavaisen karttatulosteen armoille, ja lähdimme suunnistamaan kohti hostelli Hermannia. Nimi on muuten ehdottomasti top-kolmosessa hostellien nimissä, Hostel Mostelin (Sofia, Bulgaria) sekä Casual Hostelin (Brasov, Romania) ohella.

Haadeksen suunnistusvaisto ei taaskaan pettänyt vaikka tie ja naapurusto olivat jokseenkin hämyjä: määränpäänämme oleva asuinalue näytti ns. paremman väen linnoitukselta. Viereinen pimeä rantatie taas näytti marraskuun illlassa henkirikokselta. Kontrasti oli kutkuttava. Joka tapauksessa tässä miljöössä sijaitsi Hostel Hermanni, jossa meitä emännöi ihastuttavan rempseä Olga. Hän puhui sujuvaa suomea vahvasti venäläisittäin murtaen, ja piti meistä erittäin hyvää huolta. Totisesti, kuten Olgaa saapuessamme tervehdimme: Hieno hostelli, Hermanni.

Jätettyämme kamat hostellille lähdimme kohti keskustaa mieli avoimena. Päätimme suunnata pelotta hyistä iltaa päin piknikmeiningillä: lähtisimme etelään kohti satamaa, taskussamme patonkia, siideriä ja juustoa. Kauppareissulla Haades palautti 30 sentin edestä pulloja, jotka hän nosti rahana, ja kysyi kassalta voiko ottaa pullonpalautusautomaatin roskiksesta muovikassit. Tähän kassaneiti virkkoi notta ”nyt kun ne on sulla kädessä, niin voit sä ottaa ne”. Pelkkää voittoa; tarvitsimme muovipussit istuinalusiksi.

EMppukuusi

Eväät, joulukuusi ja hilpeä tunnelma – illan seikkailu voi alkaa.

Vietimme syvällisen illan pyörien ympäri Kuopion keskustaa ja lopulta otimme tee-se-itse-etkojemme tukikohdaksi matkustajasataman tyhjän esiintymislavan. Onneksi myös pohjoisen supermarketeista saa vegaanista juustoa. Haades summasi etkot sanoin: ”No, joskus on gorilla ja joskus on Pori. Sellaista on elämä keittiössä.” Meistä kumpikaan ei luultavasti tule koskaan täysin ymmärtämään mitä tämä ilmaisu varsinaisesti tarkoittaa.

ILTABILEET ELI ILTABILEET 

Noin puoli yhdentoista aikaan olimme valmiita siirtymään Apteekkariin. Ravintola jakautui kahteen osaan, joissa molemmissa musiikki oli miellyttävän hiljaista, mahdollistaen keskustelun. Kyseisenä iltana meitä viihdytti myös livekeikka, covereita soittivat. Tamperelaisittain paikka oli kuin joku olisi nerokkaasti yhdistänyt pub Kahdet Kasvot ja yökerho Doriksen keskenään. Paikka oli myös melko täynnä sekä opiskelijoita että henkilökuntaa. Meille oli aiemmin suositeltu paikan spesiaalia 11 euron viinipulloa, joita havaitsimmekin kannettavan pöytiin useita kertoja illan kuluessa. Osallistujakunta oli ilahduttavan heterogeeninen: paikalla tuntui olevan yliopistoihmisiä, mäkihyppääjäryhtisiä setiä sekä yksi dude jolla oli noin metrin pituinen tukka joka oli geelitty suoraan ylöspäin. Kyseessä eivät siis olleet todellakaan mitkään pelkät opiskelijabileet. Paikallisen suorittamisen taso ansaitsee myös maininnan. Illan aikana todistimme todellista meininkiä, ja myös Haades taisi unohtaa kerran illan aikana miten vessaa käytetään. Onneksi vain hetkeksi.

Onnistuimme myös tutustumaan Kuopiolaisiin kollegoihimme, ja kävimme illan aikana monia henkeviä keskusteluja sosiaalipsykologian suuntautumisistamme, opiskelijaelämästä, legendaarisista paikallisista opettajista, akateemisista painotuseroista kaupunkiemme välillä ynnä muusta. Aivan mahtavaa. Joidenkin määritelmien mukaan ilta oli päättynyt, kun haimme elämämme parhaat falafelannokset keskustan kioskista, jossa edes sähkökatko ei häirinnyt annostemme valmistamisessa.

DAY 2 ELI DARRA, LUENNOT & JUOKSU JUNAAN

Aamulla, kuten tapoihin kuuluu, sovitusta heräämisajasta pidettiin kiinni vaikkei se kovin aikaisin ollutkaan. Perinteiset aamuyhdeksän työryhmät eivät näet olleet käytäntö näillä Päivillä. Aamulla ystäviä olivat vesipullo, siivoojan imuria äänieristävä ovi sekä (Haadeelle) Dragonball-manga. Nukkumaanmenoamme värittänyt putkistoon paikannettu paukkuminen ei onneksi jatkunut pitkälle yöhön. Avaimien palautuksen yhteydessä Iiro bongasi huoneen nurkasta lattianvahauskoneen. Se oli ”Discomatic Samba”-merkkinen, joka herätti darraväsyssämme hilpeyttä.

Vääntäydyttyämme yliopistolle tyylikkäästi myöhässä eli miedosti esityksen alkamisen jälkeen nautimme 2/3 näkökulmasta ruumiillisuuteen­. Luennoitsijoina toimivat Kuopiossa kovasti pidetyt Pasi Hirvonen (erittäin kiinnostavaa kamaa ruumiillisuudesta diskursiivisen analyysin täydentäjänä) sekä Elisa Aaltola (Simone De Beauvoir ja sukupuolittunut ruumiillisuus). Valitettavasti emme siis ehtineet hitailultamme näkemään Pekka Kuuselan puheenvuoroa (ilmeisesti habituksesta). Pikaisen ruokailun jälkeen lähdimmekin jo juoksemaan takaisin juna-asemaa kohti.

TAKAISIN ELI EI TIEDOLLA, TAIDOLLA VAAN TUURILLA

Juna-asemalla meitä odotti vaikea päätös: 4min junan lähtöön – a) ostaako lippu automaatista ja mahdollisesti myöhästyä junasta b) mennäkö junaan ja yrittää ostaa sieltä lippu kortilla, sillä käteistä ei ollut tarpeeksi vaiko c) odottaa viisi tuntia seuraavaa junaa näin minimoiden rahanmenon riskin. Vaihtoehto B it is, sillä korttihan käy melkein missä vaan.

Selitimme tilanteen konduktöörille, joka kokeili visojamme. Tarkastusmaksun olisi voinut läväyttää sääntöjen mukaan kuulemma ilman visan kokeilemistakin. Korttimaksut eivät toimi, ja konnari kehoitti meitä istumaan ja lupaa tulla kokeilemaan uudelleen. Hän kävelee ohitsemme jonkin ajan kuluttua ja sanoo jälleen palaavansa pian.

Alamme puhella yliopisto-elämästä aikaa tappaaksemme. Yhtäkkiä vieressämme istuva tuntematon herrasmies alkaa jutella meille. Käy ilmi että jaamme akateemisen sivistyksen kotina Tampereen yliopiston. Hän on -80–luvun kasvatti ja opiskellut sivuaineenaan sosiaalipsykologiaa. Sattuma on vähintään puolikuun kokoinen ja onnen täytyy olla meille suopea; korttimaksukin järjestyy ihan varmasti. Kuulimme sosiaalipsykologian historiaa yliopistostamme ja luimme hänen älypuhelimestaan erään aikakauden sosiaalipsykologin (Klaus Weckroth!) artikkelin hulluudesta. Hulluudesta kirjallisuuteen on lyhyt matka – Haadesta pyydettiin luettelemaan joitain lempikirjojaan, minkä seurauksena hänen muu kirjamakunsa luettiin tismalleen oikein ja uusia lukusuosituksia vastaanotettiin vaikuttuneina.

Kun olimme päässeet tämän Lapin Kultaa naukkailleen taikurin kanssa Daniil Kharmsin ihailuun asti visainen ongelmamme aktualisoitui: konduktööri ei ollut palannut vaikka aikaa oli kulunut runsaasti ja eri mies toimitti nyt vaunussamme tätä virkaa. Oli tehtävä päätös – jäimme siis ex-tempore pois Pieksämäellä ja ostimme lipun sieltä Tampereelle. Hyvästelimme junan hienon seuran ja valitsimme kolme vapaata tuntia Pieksämäellä, vapautuksen kuumottelusta & tarkastusmaksusta sekä ihan asemalta hankitun junalipun ostamisen, sillä se on rehellistä ja oikein. Oma tarinansa on se, kuinka lippuautomaatti oli tänään rikki ja kuinka lipunmyynti VR:n toimesta oli lakkautettu asemalla, mutta se sivuutettakoon sillä paljon on vielä tapahtumatta.

ONE DOES NOT SIMPLY TRAIN INTO TAMPERE, ELI PIEKSÄMÄKI

Näin vahingossa pummilla matkustettuamme Haades antoi lyhyen johdatuksen Iirolle Pieksämäen rautatieasema-arkkitehtuurista, minkä seurauksena vastaan tullut kirpputori oli oleva huvikkeemme pimenneessä alkuillaassa. Esineistö oli poikkeuksellisen kaunista ja erikoista. Erityismaininnan ansaitsee art nouveau –tyylinen hekumallisen muotoinen lipasto sekä Fredrikssonin vihreä huopahattu. Mukaan tarttui lopulta kaksi kitschahtavaa itämaistyylistä koristemattoa ja puinen suitsukkeenpolttorasia. Suunta jatkui huippurentoon ja tyylikkääseen irkkupubiin, jota suosittelemme kaikille Pieksämäellä käyville writer’s blockista kärsiville hahmoille. Rentoudella tarkoitamme muun muassa sitä, että kummankin juomasta veloitettiin aluksi väärä hinta, mikä johti alennukseen sekä kommentteihin tyyliin ”noo, ei se nyt ole niin tarkkaa”. Siellä aloimme kirjoittaa tätä röpörttiä tuoppein äärellä kunnes juna kutsui meitä jälleen – toisen ravitsemusliikkeen sisällään pitänyttä reittiä edeten. Jälkimmäisessä paikassa meistä tuli aidosti paikallisia.

Katsokaa: Iiro ja Haades Keski-Suomen Villin Lännen baarissa – vain saluunanovet puuttuivat sisustuksesta – istumassa pimeässä nurkassa muutoin kirkkaasti valaistussa baarissa, nahkasohvalla. Näyttämönä edessämme muun baarin perjantaialkuillan elämä. Joimme tottakai ”talon siideriä”, joka löi meidät ällikällä. Siideri valmistettiin silmiemme edessä: 0,4dl omenavissyä kaadetaan Koskenkorva-shotin päälle ja tarjoillaan viileänä. Kun matkustaa on aina syytä kokeilla paikallisia erikoisuuksia vailla ennakkoluuloja. Ja mikäpä sen parempaa kuin pieksämäkeläinen siideri, aito ja paikallinen, juuri meitä varten valmistettu.

LOPPUSANAT ELI ENSI VUOTTA ODOTELLESSA

Nyt olemme junassa, lipullisena, levollisena. Ainakin ensi torstaihin saakka maa olkoon taas vakaa Haadeen ja Iiron jalkojen alla. Matkaseurana on pieni haikeus, sillä odotusaika seuraaviin Päiviin on vuosi. Kenelle nämä Päivät ovat ja miksi tulla? Kenelle suosittelemme näitä päiviä? Nämä sanat, tämä röpörtti, jota kirjoitamme hiljaisessa junassa ennen kuin Hämeenkadun valot tulevat vastaan olkoon kutsu ihan kaikille sosiaalipsykologiasta kiinnostuneille tulla ja osallistua – sillä mitä muuta tämä matka on ollut kuin sosiaalipsykologiaa puhtaimmillaan ja aidoimmillaan? Show on hetkeksi ohitse vaikka matkustaja lähellä meitä halusikin ostaa lipun määräasemanaan ”Kouvolasta tännepäin”.

Lähtiessämme Itä-Suomen yliopistolta rautatieasemalle päin Päivien päätyttyä tapasimme vielä edellisen päivän tuttavuuksia. Kiitimmme Päivistä kokemuksilla rikastuneina, hyvin nauraneina. Tampereen Päivät tulevat ensi vuonna ja hyvästimme olivat, sekä kuopiolaisille että nyt röpörtaasimme päätteeksi sinulle, lukija:

”Me ollaan ensi vuonnakin pöhisemässä”.

Tulkaa tekin.

Iiro Aro & Haades Pesonen,

kirjoitettu 27.11.2015 klo 16:14 eteenpäin Pieksämäellä Irkkupubissa & viimeistelty junassa Pieksämäki-Tampere välillä.

Interaktion vuoden 2016 hallitus on järjestäytynyt!

Tänään 8.12.2015 Interaktion vuoden 2016 hallitus piti järjestäytymiskokouksen. Kokous venyi melkein kaksituntiseksi, mutta hallitus sai sovittua pesteistä hyvällä yhteishengellä. Toivottavasti (myös) ensi vuonna Interaktion rivijäsenet kiinnostuvat entistä enemmän ainejärjestötoiminnasta ja vuodesta tulee kaikin puolin aktiivinen!

Interaktion vuoden 2016 hallituksen jäsenet ovat:

Puheenjohtaja: Minna Hemmilä
Varapuheenjohtaja: Noora Eliander
Sihteeri: Ira Salo
Rahastonhoitaja: Sanna Hakkarainen
Tuutorvastaavat: Terhi Nikkilä ja Paavo Antikainen
Koulutuspoliittinen vastaava: Inka Mattiniemi
Tiedotusvastaava & yhdenvertaisuusvastaava: Mikko Saarinen
Tapahtumavastaavat: Eeva Kalliokoski ja Jannika Lahti
Sosiaalipolittinen vastaava: Wilma Haapala
Liikuntavastaava & ympäristövastaava: Simo Saari
Kulttuurivastaava: Roosa Tuukkanen
KV-vastaava: Emppu Nurminen
Ulkosuhde-/yritysvastaava: Heidi Lauttamus