Hallituksen kuulumiset ja puheenjohtajan tervehdys

Tammikuu on alkanut napakasti. Lämpömittarin elohopea putosi jäisen alas heti tammikuun alkuviikkoina ja tulevaan yliopisto-ja hallitusvuoteen valmistautuminen on vaatinut monelta skarppia otetta. Interaktion hallituksessa on tänä vuonna 15 jäsentä, joista valtaosa on ainejärjestötoiminnan ensikertalaisia. Vuoden ensimmäinen kokous pidettiin 14.1. ja tammikuu on pääosin mennyt hallitustoimintaan tutustuessa.

Kaikki halukkaat eivät mahtuneet hallitukseen mukaan, mikä osoittaa, että Interaktion hallitustoiminta on suositumpaa kun aikoihin. Toki se kertoo myös ainejärjestön yhä kasvavasta koosta. Hallitus 2016- välilehdeltä voit käydä katsomassa Interaktion hallituksen kokoonpanon kuvineen.

Hallituksen tapahtumavastaavat Jannika Lahti ja Eeva Kalliokoski ovat olleet jo melko työllistettyjä. Ensi viikolla lähtee käyntiin Interaktion Ystävänpäiväviikko, joka sisältää monipuolista toimintaa. Ystävänpäiväviikon kunniaksi Interaktion Monitoimitilaan Linnan 5. kerrokseen pystytetään maanantaina Rakkauden seinä. Seinälle voi kirjoitella salaisia tai ei-niin-salaisia rakkaudentunnustuksia <3 Ystävänpäiväviikon Facebook –tapahtumasta voi tarkastaa viikon ohjelman: https://www.facebook.com/events/931706463533497/

Lisäksi tuutorvastaavat Paavo Antikainen ja Terhi Nikkilä ovat laittaneet tuutorhaun pystyyn eli uusien opiskelijoiden tuloon aletaan jo pikkuhiljaa valmistautua. Koko hallitus puolestaan osallistui Tamyn eli Tampereen yliopiston oppilaskunnan Järjestöpamaukseen 29.1., joka sisälsi erilaisia järjestötoimintaa tukevia koulutuksia. Kaikkiaan hallituksen keskuudessa on havaittavissa innostunutta otetta, mikä enteilee hyvää vuotta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva hallituksen tutustumisillasta. Kuvasta puuttuu kv-vastaava Emppu Nurminen.

Puheenjohtajan tervehdys

Pähkinänkuoressa: olen Minna Hemmilä ja minulla on tänä vuonna kunnia toimia Interaktion hallituksen puheenjohtajana yhdessä varapuheenjohtaja Noora Elianderin kanssa. Olen 3. vuoden sosiaalitieteilijä ja toisen vuoden hallituslainen. Pidän salibandysta, suklaasta ja solidaarisuudesta. Edellisen vuoden puheenjohtaja Inka Mattiniemi on antanut pestiini hyvän perehdytyksen ja tiesin onnekseni jotain järjestötoiminnasta jo ennen puunuijaan tarttumista.

Kuten jo järjestäytymiskokouksessa puhuin, olisi mukava tehdä tulevasta vuodesta mahdollisimman yhteisöllinen. Nostin kokouksessa esille varapuheenjohtajan merkityksen ja tulevana vuonna on tarkoitus jakaa enemmän vastuuta myös varapuheenjohtajalle, sillä koen yhdessä tekemisen äärettömän opettavaksi ja palkitsevaksi. Lisäksi sosiaalitieteet (HUOM. 1.8. alkaen yhteiskuntatutkimus!) ja yliopisto-opiskelu ylipäätään on toisinaan melko itsenäistä puurtamista ja onnistumisen tunnetta saa etsimällä etsiä, sillä omista kurssitöistä saa harvoin rakentavaa palautetta. Interaktion hallitus pyrkiikin tulevana vuonna parantamaan opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välistä tiedonkulkua. Opetushenkilökunnan on tärkeä tietää missä mennään muun muassa sen vuoksi, että opetuksen taso pysyy laadukkaana.

Lisäksi, Interaktion vuoden 2016 toimintasuunnitelmaan kirjattiin mm. seuraavat sanat: ”Kannustetaan jäseniä järjestämään ainejärjestön alaista, mutta hallituksesta ja virallisista kanavista riippumatonta, avointa toimintaa, kuten alakerhoja ja tiimitoimintaa (urheilu, kulttuuri, omat kiinnostuksenkohteet).”

Toivonkin, että koko Interaktion hallitus saa kuulla mahdollisimman paljon jäseniltään. Yhteisöllisyydellä en siis tarkoita hallituslaisten välistä sisäpiiritoimintaa. Toivon, että Interaktion hallituksen toiminta pysyy yhtä avoimena, kuin ennenkin. Olisi mahtavaa, että hallituksen lisäksi myös jäsenistö haluaisi tehdä ja toimia.

Opiskelijat on se syy, miksi ainejärjestötoimintaa ylläpidetään. Jotta vuodesta tulee yhteisöllinen, vaaditaan tekemistä, joka palvelee mahdollisimman monen toiveita. Kerro siis jo NYT e-lomakkeella, mitä vuodelta odotat! Palaute lähetetään nimettömänä ja käsitellään anonyymisti hallituksen kokouksessa:
https://docs.google.com/…/1NDgby_l_VcaOJ6Rb8UgYVz…/viewform…

Terkuin,

Minna Hemmilä & muut hallituslaiset

SOSIAALIPSYKOLOGIAN PÄIVÄT 2015 – MATKARÖPÖRTAASI

Interaktion jäsenet Iiro Aro sekä Haades Pesonen (nimi muutettu) kävivät soluttautumassa Kuopiossa 26.11-27.11 järjestetyille vuoden 2015 sosiaalipsykologian päiville. Matka oli vaiheikas, ja vaikka tekstimme saattaa tästä johtuen olla pitkähkö, suosittelen vahvasti loppuun asti lukemista matkalla sattuneiden kommellusten vuoksi. Valitettavasti olimme ainoat tavoittamamme Tamperelaisen sosiaalipsykologian opiskelija-edustajat tämän vuoden päivillä, vaikkakin taipaleemme joitakin vaiheita jakoi myös henkilökunnan vahvistus Marko Salonen. Epävirallisen virallinen delegaatiomme koostui kuitenkin siis pääosin kahdesta ”henkilöstä”. Onneksi olemme molemmat tiedealapäivien veteraaneja – tämä olisi Haadeksen 6-8 tiedealapäivä, ja itseni neljäs. Kompensoimme siis osallistujien määrän vajavaisuutta laadulla.

SINNE ELI MENOMATKAN TUNNELMIA

Reissu alkoi 26.11 aamulla. Pyrimme siirtymään Kuopioon suoralla junayhteydellä, lähtöaikaan kello 8AM. Tämä ei tietenkään onnistunut, vaan radan sähköverkon vian vuoksi jouduimme siirtymään junasta korvaavaan bussiyhteyteen Jämsään. Siirtymävaiheessa törmäsimme ensimmäistä kertaa herra Saloseen, jonka seurassa jatkoimme ripeästi bussiin. Huomioimme tässä vaiheessa seurueemme harvinaisen onnistuneet vaatetusvalinnat; meistä jokainen oli näet pukeutunut erinomaisen värikkäisiin housuihin. Iiro suosi vihreää, Haades tummaa violettia ja Salonen pirteän punaista.

Jämsästä jatkoimmekin määränpäähämme junalla. Iiro olisi selvinnyt ostamatta lippua, sillä konnari ei ilmeisesti viitsinyt herättää häntä hänen röhnöttäessään kahden penkin pituudelta raajat sinne tänne sojottaen. Iiro ei handlaa aamuja hyvin. Haadeskin yritti nukkua putkihuivi päässä, joten matkasta ei kaiken kaikkiaan ole juurikaan muistikuvia.

Saavuimme Kuopion rautatieasemalle noin kahdeltatoista iltapäivällä. Lyöttäydyimme jälleen Salosen seuraan ja aloitimme vaarallisen yrityksen navigoida läpi Kuopion apunamme vain Haadeksen tulostama tiekartta. Kartassa oli joitakin puutteita, muun muassa rautatieasemaa siihen ei ollut lainkaan merkitty. Hallussamme ei myöskään ollut minkäänlaisia tarkoitukseen sopivia elektronisia apuvälineitä. Tästä huolimatta löysimme määränpäähämme vailla sen suurempia haasteita Haadeksen pettämättömän suuntavaiston johdattamana.

SIELLÄ ELI DAY 1 ELI SAAPUMINEN KUOPIOON JA PÄIVÄT

Kampukselle saapuessamme ihmetystä herättivät ensimmäisenä rakennusten nimet. Oli Studentia, Canthia, Melania ja niin edelleen. Näistä viimeisimmän etymologia jäi hieman mystiseksi. Päivien varsinainen ohjelma sijaitsi kuitenkin Snellmania-rakennuksessa. Sinnepäin talsiessamme totesimme kampusalueen olevan huomattavan seesteinen. Yliopiston kampusaluetta rajasi näet lahti, jonka aavat vetiset aukeat olivat tunnelmaltaan vaikuttavat jopa marraskuisessa räntäsateessa.

seestee1

Snellmaniaan päästyämme marssimme tiskille ilmoittautumaan. Itse sain toimituksen yhteydessä tuttuun tapaan nimilapun ja kansion promomateriaalia (artikkelikuvassa näkyy millaista), Haades jäi ilman kun oli unohtanut virallisen ilmoittautumisen. Päiville ilmoittautumisen yhteydessä saimme urkittua paikallisen sosiaalitieteiden ainejärjestö Socius RY:n mainostaman jatkopaikan sijainnin ja ajankohdan. Kapakka oli kuulemma nimeltään apteekkari – tästä lisää tuonnempana. Harmillisesti varjobileistä ei ollut tietoa, emmekä olleet ilmoittautuneet maksulliseen iltajuhlaan. Keksimme kuitenkin onnistuneesti omaa kivaa – siitäkin lisää tuonnempana.

Haimme ilmaiset kynät, kahvit ja teet ja keskustelimme sokraattisessa pienessä käytävässä välittömän ympäristömme arkkitehtuurin kotoisuudesta. Kuopion SYY ry:n teeannostelija-standinpitäjän kasvojen peruslukemat värähtivät, kun kerroimme hostellimme nimen olevan Hermanni. Kieltäydyttyämme Psykologia-lehden vuositilaajan maksullisesta arvonimestä, törmäsimme loistavaan konseptiin nimeltä graduseinä. Tälle seinälle opiskelijat eri puolelta Suomea olivat tehneet ajatuskarttoja graduistaan. Vielä lukuhetkelläsikin jossain Kuopiosta löytyvät Haadeen & Iiron gradumindmapit.

Kannabis

Graduseinän ehdottomasti viihdyttävin asukas. Kyseessä ei valitettavasti ole jutun kirjoittajien graduista kumpikaan.

Kävimme lounaalla paikallisessa Amicassa. Jotkin asiat, kuten maanlaajuiset catering-yritykset pysyvät samoina. Myydyt energiajuomat tosin olivat erimerkkisiä, ja opiskelijaruoka huomattavasti halvempaa: 2,15e per annos! Huikeaa.

Siirryimme erinomaiseen Brett Smithin keynoteen, jossa esiteltiin narratiivien ja kehojen välistä kiinteää suhdetta disabled-kehojen kautta. Me reagoimme kehollisesti narratiiveihin ja ne ovat kehoissamme, kerromme niitä kehoillamme. Tsekatkaa Bourdieun (aka. Pördö) narratiivinen habitus; meissä on valmiiksi jotain, jonka ansiosta jotkin kohtaamamme narratiivit kuvottavat meitä hyvin kehollisesti, kun taas toiset innostavat.

Luento

Brett Smithin vahva vakaumus muuttaa maailmaa sekä toisaalta janoisuus välittynee kämäisestä kuvalaadusta huolimatta.

Luennon jälkeen oli aika kahvin (kiitos Kuopion kaupunki) sekä epävegaanisen, mutta muutoin odotuksia vastanneen pullan viihtyisää käytävien keskelle sijoitetun opiskelijakirjaston lokoisuusosastoa ihaillen. Hajaannuimme työryhmiin hieman myöhässä – Iiro siirtyi minuuden, identiteetin ja elämänkulun työryhmään siinä missä Haadeen määränpää oli ruumiillisuus ja visuaaliset menetelmät. Työryhmät olivat innostavia; saimme kuulla muun muassa johtajuuden käsittelystä sekä maalaustaidekyselyiden että tanssitutkimuksen avulla.

Erään muistitikun hidastellessa Haades otti puheenvuoron kesken ruumiillisuustyöryhmän ja tiedusteli jälleen varjobileistä ehdottaen hiljaisuuden jälkeen ex-tempore juhlintaa ihan missä vaan. Haades:”Jos kiinnostaa, niin tulkaa juttelemaan työryhmän jälkeen tuossa oven ulkopuolella.” Ehdotusta kehuttiin, mutta valitettavasti varjobileet eivät aktualisoituneet edes sinnikkään kasvokkaisen ja facebook-huutelun myötä.

ETKOT ELI HOSTELLI JA OMAA KIVAA

Jouduimme siis järjestämään ns. omaa kivaa noin iltakymmeneen asti. Päätimme siis heittäytyä jälleen kerran vajavaisen karttatulosteen armoille, ja lähdimme suunnistamaan kohti hostelli Hermannia. Nimi on muuten ehdottomasti top-kolmosessa hostellien nimissä, Hostel Mostelin (Sofia, Bulgaria) sekä Casual Hostelin (Brasov, Romania) ohella.

Haadeksen suunnistusvaisto ei taaskaan pettänyt vaikka tie ja naapurusto olivat jokseenkin hämyjä: määränpäänämme oleva asuinalue näytti ns. paremman väen linnoitukselta. Viereinen pimeä rantatie taas näytti marraskuun illlassa henkirikokselta. Kontrasti oli kutkuttava. Joka tapauksessa tässä miljöössä sijaitsi Hostel Hermanni, jossa meitä emännöi ihastuttavan rempseä Olga. Hän puhui sujuvaa suomea vahvasti venäläisittäin murtaen, ja piti meistä erittäin hyvää huolta. Totisesti, kuten Olgaa saapuessamme tervehdimme: Hieno hostelli, Hermanni.

Jätettyämme kamat hostellille lähdimme kohti keskustaa mieli avoimena. Päätimme suunnata pelotta hyistä iltaa päin piknikmeiningillä: lähtisimme etelään kohti satamaa, taskussamme patonkia, siideriä ja juustoa. Kauppareissulla Haades palautti 30 sentin edestä pulloja, jotka hän nosti rahana, ja kysyi kassalta voiko ottaa pullonpalautusautomaatin roskiksesta muovikassit. Tähän kassaneiti virkkoi notta ”nyt kun ne on sulla kädessä, niin voit sä ottaa ne”. Pelkkää voittoa; tarvitsimme muovipussit istuinalusiksi.

EMppukuusi

Eväät, joulukuusi ja hilpeä tunnelma – illan seikkailu voi alkaa.

Vietimme syvällisen illan pyörien ympäri Kuopion keskustaa ja lopulta otimme tee-se-itse-etkojemme tukikohdaksi matkustajasataman tyhjän esiintymislavan. Onneksi myös pohjoisen supermarketeista saa vegaanista juustoa. Haades summasi etkot sanoin: ”No, joskus on gorilla ja joskus on Pori. Sellaista on elämä keittiössä.” Meistä kumpikaan ei luultavasti tule koskaan täysin ymmärtämään mitä tämä ilmaisu varsinaisesti tarkoittaa.

ILTABILEET ELI ILTABILEET 

Noin puoli yhdentoista aikaan olimme valmiita siirtymään Apteekkariin. Ravintola jakautui kahteen osaan, joissa molemmissa musiikki oli miellyttävän hiljaista, mahdollistaen keskustelun. Kyseisenä iltana meitä viihdytti myös livekeikka, covereita soittivat. Tamperelaisittain paikka oli kuin joku olisi nerokkaasti yhdistänyt pub Kahdet Kasvot ja yökerho Doriksen keskenään. Paikka oli myös melko täynnä sekä opiskelijoita että henkilökuntaa. Meille oli aiemmin suositeltu paikan spesiaalia 11 euron viinipulloa, joita havaitsimmekin kannettavan pöytiin useita kertoja illan kuluessa. Osallistujakunta oli ilahduttavan heterogeeninen: paikalla tuntui olevan yliopistoihmisiä, mäkihyppääjäryhtisiä setiä sekä yksi dude jolla oli noin metrin pituinen tukka joka oli geelitty suoraan ylöspäin. Kyseessä eivät siis olleet todellakaan mitkään pelkät opiskelijabileet. Paikallisen suorittamisen taso ansaitsee myös maininnan. Illan aikana todistimme todellista meininkiä, ja myös Haades taisi unohtaa kerran illan aikana miten vessaa käytetään. Onneksi vain hetkeksi.

Onnistuimme myös tutustumaan Kuopiolaisiin kollegoihimme, ja kävimme illan aikana monia henkeviä keskusteluja sosiaalipsykologian suuntautumisistamme, opiskelijaelämästä, legendaarisista paikallisista opettajista, akateemisista painotuseroista kaupunkiemme välillä ynnä muusta. Aivan mahtavaa. Joidenkin määritelmien mukaan ilta oli päättynyt, kun haimme elämämme parhaat falafelannokset keskustan kioskista, jossa edes sähkökatko ei häirinnyt annostemme valmistamisessa.

DAY 2 ELI DARRA, LUENNOT & JUOKSU JUNAAN

Aamulla, kuten tapoihin kuuluu, sovitusta heräämisajasta pidettiin kiinni vaikkei se kovin aikaisin ollutkaan. Perinteiset aamuyhdeksän työryhmät eivät näet olleet käytäntö näillä Päivillä. Aamulla ystäviä olivat vesipullo, siivoojan imuria äänieristävä ovi sekä (Haadeelle) Dragonball-manga. Nukkumaanmenoamme värittänyt putkistoon paikannettu paukkuminen ei onneksi jatkunut pitkälle yöhön. Avaimien palautuksen yhteydessä Iiro bongasi huoneen nurkasta lattianvahauskoneen. Se oli ”Discomatic Samba”-merkkinen, joka herätti darraväsyssämme hilpeyttä.

Vääntäydyttyämme yliopistolle tyylikkäästi myöhässä eli miedosti esityksen alkamisen jälkeen nautimme 2/3 näkökulmasta ruumiillisuuteen­. Luennoitsijoina toimivat Kuopiossa kovasti pidetyt Pasi Hirvonen (erittäin kiinnostavaa kamaa ruumiillisuudesta diskursiivisen analyysin täydentäjänä) sekä Elisa Aaltola (Simone De Beauvoir ja sukupuolittunut ruumiillisuus). Valitettavasti emme siis ehtineet hitailultamme näkemään Pekka Kuuselan puheenvuoroa (ilmeisesti habituksesta). Pikaisen ruokailun jälkeen lähdimmekin jo juoksemaan takaisin juna-asemaa kohti.

TAKAISIN ELI EI TIEDOLLA, TAIDOLLA VAAN TUURILLA

Juna-asemalla meitä odotti vaikea päätös: 4min junan lähtöön – a) ostaako lippu automaatista ja mahdollisesti myöhästyä junasta b) mennäkö junaan ja yrittää ostaa sieltä lippu kortilla, sillä käteistä ei ollut tarpeeksi vaiko c) odottaa viisi tuntia seuraavaa junaa näin minimoiden rahanmenon riskin. Vaihtoehto B it is, sillä korttihan käy melkein missä vaan.

Selitimme tilanteen konduktöörille, joka kokeili visojamme. Tarkastusmaksun olisi voinut läväyttää sääntöjen mukaan kuulemma ilman visan kokeilemistakin. Korttimaksut eivät toimi, ja konnari kehoitti meitä istumaan ja lupaa tulla kokeilemaan uudelleen. Hän kävelee ohitsemme jonkin ajan kuluttua ja sanoo jälleen palaavansa pian.

Alamme puhella yliopisto-elämästä aikaa tappaaksemme. Yhtäkkiä vieressämme istuva tuntematon herrasmies alkaa jutella meille. Käy ilmi että jaamme akateemisen sivistyksen kotina Tampereen yliopiston. Hän on -80–luvun kasvatti ja opiskellut sivuaineenaan sosiaalipsykologiaa. Sattuma on vähintään puolikuun kokoinen ja onnen täytyy olla meille suopea; korttimaksukin järjestyy ihan varmasti. Kuulimme sosiaalipsykologian historiaa yliopistostamme ja luimme hänen älypuhelimestaan erään aikakauden sosiaalipsykologin (Klaus Weckroth!) artikkelin hulluudesta. Hulluudesta kirjallisuuteen on lyhyt matka – Haadesta pyydettiin luettelemaan joitain lempikirjojaan, minkä seurauksena hänen muu kirjamakunsa luettiin tismalleen oikein ja uusia lukusuosituksia vastaanotettiin vaikuttuneina.

Kun olimme päässeet tämän Lapin Kultaa naukkailleen taikurin kanssa Daniil Kharmsin ihailuun asti visainen ongelmamme aktualisoitui: konduktööri ei ollut palannut vaikka aikaa oli kulunut runsaasti ja eri mies toimitti nyt vaunussamme tätä virkaa. Oli tehtävä päätös – jäimme siis ex-tempore pois Pieksämäellä ja ostimme lipun sieltä Tampereelle. Hyvästelimme junan hienon seuran ja valitsimme kolme vapaata tuntia Pieksämäellä, vapautuksen kuumottelusta & tarkastusmaksusta sekä ihan asemalta hankitun junalipun ostamisen, sillä se on rehellistä ja oikein. Oma tarinansa on se, kuinka lippuautomaatti oli tänään rikki ja kuinka lipunmyynti VR:n toimesta oli lakkautettu asemalla, mutta se sivuutettakoon sillä paljon on vielä tapahtumatta.

ONE DOES NOT SIMPLY TRAIN INTO TAMPERE, ELI PIEKSÄMÄKI

Näin vahingossa pummilla matkustettuamme Haades antoi lyhyen johdatuksen Iirolle Pieksämäen rautatieasema-arkkitehtuurista, minkä seurauksena vastaan tullut kirpputori oli oleva huvikkeemme pimenneessä alkuillaassa. Esineistö oli poikkeuksellisen kaunista ja erikoista. Erityismaininnan ansaitsee art nouveau –tyylinen hekumallisen muotoinen lipasto sekä Fredrikssonin vihreä huopahattu. Mukaan tarttui lopulta kaksi kitschahtavaa itämaistyylistä koristemattoa ja puinen suitsukkeenpolttorasia. Suunta jatkui huippurentoon ja tyylikkääseen irkkupubiin, jota suosittelemme kaikille Pieksämäellä käyville writer’s blockista kärsiville hahmoille. Rentoudella tarkoitamme muun muassa sitä, että kummankin juomasta veloitettiin aluksi väärä hinta, mikä johti alennukseen sekä kommentteihin tyyliin ”noo, ei se nyt ole niin tarkkaa”. Siellä aloimme kirjoittaa tätä röpörttiä tuoppein äärellä kunnes juna kutsui meitä jälleen – toisen ravitsemusliikkeen sisällään pitänyttä reittiä edeten. Jälkimmäisessä paikassa meistä tuli aidosti paikallisia.

Katsokaa: Iiro ja Haades Keski-Suomen Villin Lännen baarissa – vain saluunanovet puuttuivat sisustuksesta – istumassa pimeässä nurkassa muutoin kirkkaasti valaistussa baarissa, nahkasohvalla. Näyttämönä edessämme muun baarin perjantaialkuillan elämä. Joimme tottakai ”talon siideriä”, joka löi meidät ällikällä. Siideri valmistettiin silmiemme edessä: 0,4dl omenavissyä kaadetaan Koskenkorva-shotin päälle ja tarjoillaan viileänä. Kun matkustaa on aina syytä kokeilla paikallisia erikoisuuksia vailla ennakkoluuloja. Ja mikäpä sen parempaa kuin pieksämäkeläinen siideri, aito ja paikallinen, juuri meitä varten valmistettu.

LOPPUSANAT ELI ENSI VUOTTA ODOTELLESSA

Nyt olemme junassa, lipullisena, levollisena. Ainakin ensi torstaihin saakka maa olkoon taas vakaa Haadeen ja Iiron jalkojen alla. Matkaseurana on pieni haikeus, sillä odotusaika seuraaviin Päiviin on vuosi. Kenelle nämä Päivät ovat ja miksi tulla? Kenelle suosittelemme näitä päiviä? Nämä sanat, tämä röpörtti, jota kirjoitamme hiljaisessa junassa ennen kuin Hämeenkadun valot tulevat vastaan olkoon kutsu ihan kaikille sosiaalipsykologiasta kiinnostuneille tulla ja osallistua – sillä mitä muuta tämä matka on ollut kuin sosiaalipsykologiaa puhtaimmillaan ja aidoimmillaan? Show on hetkeksi ohitse vaikka matkustaja lähellä meitä halusikin ostaa lipun määräasemanaan ”Kouvolasta tännepäin”.

Lähtiessämme Itä-Suomen yliopistolta rautatieasemalle päin Päivien päätyttyä tapasimme vielä edellisen päivän tuttavuuksia. Kiitimmme Päivistä kokemuksilla rikastuneina, hyvin nauraneina. Tampereen Päivät tulevat ensi vuonna ja hyvästimme olivat, sekä kuopiolaisille että nyt röpörtaasimme päätteeksi sinulle, lukija:

”Me ollaan ensi vuonnakin pöhisemässä”.

Tulkaa tekin.

Iiro Aro & Haades Pesonen,

kirjoitettu 27.11.2015 klo 16:14 eteenpäin Pieksämäellä Irkkupubissa & viimeistelty junassa Pieksämäki-Tampere välillä.

Interaktion vuoden 2016 hallitus on järjestäytynyt!

Tänään 8.12.2015 Interaktion vuoden 2016 hallitus piti järjestäytymiskokouksen. Kokous venyi melkein kaksituntiseksi, mutta hallitus sai sovittua pesteistä hyvällä yhteishengellä. Toivottavasti (myös) ensi vuonna Interaktion rivijäsenet kiinnostuvat entistä enemmän ainejärjestötoiminnasta ja vuodesta tulee kaikin puolin aktiivinen!

Interaktion vuoden 2016 hallituksen jäsenet ovat:

Puheenjohtaja: Minna Hemmilä
Varapuheenjohtaja: Noora Eliander
Sihteeri: Ira Salo
Rahastonhoitaja: Sanna Hakkarainen
Tuutorvastaavat: Terhi Nikkilä ja Paavo Antikainen
Koulutuspoliittinen vastaava: Inka Mattiniemi
Tiedotusvastaava & yhdenvertaisuusvastaava: Mikko Saarinen
Tapahtumavastaavat: Eeva Kalliokoski ja Jannika Lahti
Sosiaalipolittinen vastaava: Wilma Haapala
Liikuntavastaava & ympäristövastaava: Simo Saari
Kulttuurivastaava: Roosa Tuukkanen
KV-vastaava: Emppu Nurminen
Ulkosuhde-/yritysvastaava: Heidi Lauttamus

Interaktio kokeilemassa roller derbyä

Interaktio järjesti jäsenilleen tutustumiskäynnin roller derbyn saloihin. Illan ohjelmasta vastasi Tampere Roller Derby eli TRD, joka otti meidät räväkkään huomaansa kirpeänä syysiltana 27.10.2015.

Kokoonnuimme 15 innokkaan derbyilijän kesken Tampere Areenalle puoli seitsemän aikoihin. Ilta aloitettiin pienellä laji-infolla, jonka jälkeen TRD:n pelaajat jakoivat varusteet kaikille osanottajille. Kukaan interaktiolainen ei tiettävästi laittanut polvisuojaa kyynärpäähän tai kyynärsuojaa polveen, kuten toisinaan aloittelijoiden kanssa saattaa kuulemma käydä. Ilta alkoi siis varsin lupaavasti ja olin liikuntavastaavana jo salaa ylpeä kaikista interaktiolaisista. En kuitenkaan halunnut ylpistyä liikaa ennen tositoimia eli luistelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Menimme pikaisen laji-infon jälkeen treenisaliin, jossa vedimme luistimet jalkaamme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pienten alkulämmittelyiden jälkeen harjoittelimme muun muassa jarruttamista sekä oikeaoppista kaatumista. Osa halusi harjoitella kaatumista läpi koko illan.

Lisäksi kokeilimme myös erilaisia ohitusharjoituksia parin kanssa sekä kisailimme pujotteluviestin merkeissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pujotteluharjoitus vaati jo jonkin verran keskittymistä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lajikokeilun päätteeksi vuorolla alkoi seuran sisäinen harjoituspeli eli scrimmage, jota osa porukasta jäi seuraamaan. Samalla yritimme miettiä meille omia roller derby -nimiä, mutta ne jäivät vielä odottamaan päivänvaloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilta oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja olin kaikista osanottajista lopussa alkuakin ylpeämpi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Terkuin,

Minna Hemmilä
Interaktion hallituksen toinen liikuntavastaava

Uusi lukuvuosi – uudet kujeet

Interaktion lukuvuosi startattiin sunnuntaina 30.8.2015 TOAS Ilmarin kerhohuoneella. Paikalle saapui kasapäin uusia fukseja, jotka Interaktion innokkaiden tuutoreiden johdolla tutustuivat toisiinsa ja fiilistelivät yhdessä alkavaa opintotaivalta. Ilta sisälsi erilaisia tutusmisleikkejä, rentoa (…mutta jännityksenmakuista) yhdessäoloa ja sitä kuuluisaa pientä naposteltavaa.

Näistä lähtökohdista onkin hyvä lähteä kohti lukuvuotta 2015-2016. Interaktion ensimmäisen viikon ohjelmaan kuuluu mm. tänään pidettävät legendaariset Nollausbileet sekä yliopiston avajaiset torstaina 3.9. Saapukaamme siis paikalle sankoin joukoin!

Toivottavasti kaikki opiskelijat odottavat tulevaa lukuvuotta yhtä innokkain mielin kuin hallitus. Tämä vuosihan on Interaktion juhlavuosi, sillä ainejärjetömme on toiminut opiskelijoiden hyväksi jo huikeat 50 vuotta. Puoli vuosisataa on paljon ja se näkyy Interaktion toiminnassa jo ennen varsinaisina marraskuussa pidettäviä vuosijuhlia.

Mutta millä mielin Interaktion hallituksen puheenjohtaja Inka Mattiniemi lähtee kohti alkavaa lukuvuotta?

-Ainejärjestömme kasvava jäsenmäärä ja muuttuneet rakenteet vaativat sopeutumista niin hallitukselta kuin opiskelijoiltakin. Tästä vuodesta lähtienhän sosiaalitieteissä on ensimmäistä kertaa mukana myös nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opintosuunta. Olemme kuitenkin valmiita tarttumaan erilaisiin haasteisiin ja tekemään loppuvuodesta huikean!

Alla vielä kuva sunnuntain meiningeistä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos lukuvuodesta 2014-2015!

On aika sanoa heihei ja kirmata kesälaitumille hakemaan happea tulevan syksyn koitoksia varten! Lukuvuosi on ollut huikea ja fuksit mahtavia – vanhemmista opiskelijoista puhumattakaan.

Jotta Interaktiota ei tarvitsi unohtaa kesäksi aivan täysin, voi ainakin hallituslaisten kuvia käydä stalkkaamassa nyt myös täällä blogisivuillamme. Käy katsomassa uudet hallituskuvat ”Hallitus” -välilehdeltä (https://interaktiory.wordpress.com/hallitus/) ja valmistaudu bongaamaan tutut naamat tulevana syksynä. Muistathan, että pohdintoja ja palautetta saa lähettää hallitukselle myös kesällä. Yhteystiedot löytyvät kuvien yhteydestä.

Interaktion lukuvuosi päättyi 13.5.2015 pidettyihin legendaarisiin Hei hei -bileisiin Toas Ilmarilla. Alla muutama kuva illalta.

Kiitos kuluneesta lukuvuodesta! Uusia fukseja odotetaan jo innolla…

Terveisin,

Minna Hemmilä
Interaktion tiedotusvastaava

Interaktion haalarikastajaiset 2014!

Vaikka Interaktion ohjelmatarjonta on lukuvuoden aikana ollut todella runsasta, lukeutuu loppuvuoden kihelmöivimpiin tapahtumiin ehdottomasti haalarikastajaiset vuosimallia 2014. Viime vuoteen verrattuna haalarit saatiin tänä lukuvuonna tuoreille sosiaalitieteilijöille todella aikaisin, sillä edellinen vuosikurssi pääsi vetämään turkoosin potkupuvun ylleen vasta kevättalvella 2014. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että kaksi eri vuosikurssia on yhden ja saman vuoden sisällä kastettu yhä paisuvan Interaktiohaalarikansan jäseniksi!

Tapahtuma järjestettiin tänä syksynä myös haalareita sponsoroimaan lähteneen, uuden yhteistyökumppanimme Anniskeluravintola Roskan klubitiloissa yksityistilaisuuden muodossa. Paikalle saapuikin sankoin joukoin interaktiaaneja, joista ehdottomasti suurin osa oli innosta ja jännityksestä kihiseviä fukseja. Odotuksen tunnelma oli käsinkosketeltava.

10818702_10154882431530057_154293350_n

Allekirjoittanut sai kunnian kiittää haalariasianaisen ominaisuudessa niin tiimiänsä kuin yhteistyökumppaneitakin ennen itse asiaan pääsemistä. Tilaisuudessa oman opiskelijaunivormunsa sai lopulta arviolta 60 fuksia ja hynttyyt heitettiin heti niskaan. Pian some täyttyikin uusista hymyntäyteisistä haalariselfieistä!

10841375_10154882432725057_1098397139_n

Meininki jatkui täysin eläimellisenä, kun fuksit jakautuivat ryhmiin kurnutellen ja kotkotellen. Illan virallinen ohjelmaosuus alkoi tämän myötä hauskalla haalarivisalla, jossa testattiin fuksien haalaritietoutta ja valmennettiin heitä kohtaamaan haalarikulttuurin haasteita tosielämässä. Vai tiesitkö sinä ennemmin, miten lääkisläisen erottaa muista valkoista haalaria kantavista opiskelijoista? Se on kuulkaas tärkeä tieto se. On myös hyvä muistaa, että turkooseja haalareita löytyy myös teekkareiden päältä, sillä pimeintä on hetki ennen aamunkoittoa (tai valomerkkiä), eikä silloin välttämättä halua epähuomiossa ajautua väärään seurueeseen.

10850449_10154882434290057_1659923664_n

Illan ohjelmistoon kuului myös ryhmissä suoritettava Interaktion logonmetsästys. Tässä ideana oli etsiä klubin tiloihin kätkettyjä koodeilla varustettuja IA:n logoja. Vaikka kukaan ei kaikkia piiloja löytänyt, sai kaksi parhaiten menestynyttä joukkuetta itsellensä palkinnoksi Punnitse & Säästä -kaupan vegaanista banaanisuklaata. Nami nami!

Tähän ei ohjelmasisältö suinkaan rajoittunut, vaan loppuillasta saivat opiskelijamme nauttia myös vapaaehtoisten (sekä ei niin vapaaehtoisten) fuksien toteuttamasta Haalarimuodin huipulle -näytöksestä. Catwalkilla innovatiivisimmin kevään 2015 haalarimuotia esitelleet osallistujat palkittiin suosionosoituksin ja drinkkilipuin.

10841593_10154882439190057_1416407224_n

Ilta jatkui vapaamuotoisesti myös vanhempien opiskelijoiden hiljalleen valuttua paikan päälle. Esimerkiksi täysin uusia, Katriina Kivisen suunnittelemia Interaktion haalarimerkkejä oli myynnissä ja ne menivätkin kuin kuumille kiville. Erityisen upea on tulevan 50. juhlavuoden erikoismerkki! Suuri osa nuoremmista interaktiaaneista taisi loppuvaiheessa hakeutua illan virallisiin haalaribileisiin edustamaan ainejärjestöä uunituoreissa upeanturkooseissa asuissaan.

Haalariasianainen tiiminensä ei voi muuta kuin kiittää ja kumartaa.

Leena Polojärvi

10833839_10154882443730057_1065642743_n

Kuvassa haalaritiimi 2014!

Tämän vuoden haalariyhteistyökumppanit:

Anniskeluravintola Roska

Juvenes

Matkapojat

Pirkanmaan Osuuskauppa (SOK)

Rakennustoimisto HTJ

Sodexo

Suomen Sosiaalipsykologit ry

Suomen Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut (SYY)

Talentia

Tampereen Astangajoogakoulu

TT-Maisema

Westermarck-seura

Back to School – Tunnelmia ensimmäiseltä viikolta lukuvuonna 2014-15

Taas pyörähti uusi lukuvuosi käyntiin ja uudet, innokkaat sosiaalitieteilijät otettiin vastaan mittavan tuutorporukan voimin. Tänä vuonna Interaktion riveissä olikin ennätyksellisen huimat 30 tuutoria. Heidän määränsä selittyy tietenkin huikean sadan uuden opiskelijan sisäänotolla.

Tätä blogimerkintää varten pyysinkin tuutorvastaavan ominaisuudessa ensimmäisen orientoivan viikon summausta sekä tuutoriltamme Tuuli Riisalolta kuin uudelta, nuorelta fuksiltakin, Antti Saariselta.

SU 31.8. FUKSIEN JA TUUTOREIDEN TUTUSTUMISILTA

Antti: ”Pöllähdin Sosiaalitieteiden fuksien tutustumisiltaan tapani mukaan hieman myöhässä ja TOASin Ilmarin kerhotila oli jo aivan tupaten täynnä. Tuttuja kasvoja ei ennestään ollut, mutta odotin innolla uusien ihmisten tapaamista. Juttuseuraa löytyikin heti hyvin ja mielestäni oli mukavaa, että fukseille annettiin reilusti aikaa vapaaseen jutusteluun ennen perinteisiä tutustumisleikkejä. Interaktion hallitus ja tuutorit esittäytyivät rennolla meiningillä, jonka jälkeen tutustumisleikit pyörähtivät käyntiin. Minulle tuli tunne, että verkostoituminen oli tehty helpoksi ja yksinäiset fuksit poimittiin heti tuutoreiden hellään huomaan.”

Tuuli: ”Tutustumisiltaa vietettiin Markuksentorilla kuudesta eteenpäin. Ilta lähti mallikkaasti sujumaan heti aluksi, kun huomattiin että Markuksentorin uuniin ei ole peltejä ja lainapellit olivat liian suuria. Ei muuta kun auton nokka kohti Ellan (toisen tuutorin) kotia ja äkkiä taikinat turpoamaan. Yritettiin olla ripeitä, mutta valitettavasti aikataulu heitti parilla tunnilla. Vegepannarikaan ei onnistunut (parempia vegepannariohjeita otetaan vastaan tulevaisuuden varalle). Saatiin kuin saatiinkin loput pannarit paistettua ja päästiin vielä nauttimaan tutustumisillasta ja tutustumaan uusiin fukseihin, jotka oli ihan huippuporukkaa! Pannaritkin tekivät kauppansa, eli taisivat olla ihan syömäkelpoisia vastoinkäymisistä huolimatta. Speed meetingissä meinasi tulla vähän ahdasta (kukaan ei tainnut ottaa tarkkaa lukua missään vaiheessa ja oli huikeeta huomata kuinka moni oli päässyt paikalle!), mutta sopu sijaa antaa ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa.”

 

Tulevia pannareita! Teimme itse, ja säästimme.

TI 2.9. AVAJAISPÄIVÄN PIKNIK

Antti: ”Seuraava yhteinen tapahtuma oli tiistaina, jolloin tutustumista jatkettiin piknikin merkeissä. Tapahtumaa suosi pilvinen, mutta sateeton sää ja uudet sekä vanhat sosiaalitieteilijät olivat kertyneet tiiviiksi ryppääksi yliopiston etupihalle. Tutustumisleikkinä toimi tällä kertaa piirileikki, jossa kukin sai kertoa nimensä lisäksi omia kiinnostuksenkohteitaan. Footbagin potkimisen ja tyhjiä pulloja sisältävän jätesäkillisen jälkeen iltaa jatkettiin Klubilla, jossa keskustelut menivät ainakin omalta osaltani melko diipeille leveleille aina tasa-arvoisesta avioliittolaista punkmusiikin määrittelyyn.”

piknik1

Tuuli: ”Tiistaina kierrettiin tuutorryhmissä kampusaluetta ja käytiin porukalla syömässä. Tuutoreiden tehtävänä oli myös varmistaa, että fuksien kurssi-ilmottautumiset on kunnossa ja muut käytännön asiat hoidossa. Myöhemmin nähtiin piknikillä yliopiston pääovien lähettyvillä, jolloin oli aikaa tutustua muihinkin kuin oman ryhmän fukseihin. Tutustumisleikit kuului tietenkin päivän ohjelmaan ja illan hittileikki taisikin olla leikki, jossa yksi menee piirin keskelle ja huutaa kuuluvalla äänellä esimerkiksi ”mä tykkään laulamisesta”. Tällöin kaikki, jotka tykkäävät laulamisesta vaihtavat paikkaa ja yksi jää taas piirin keskelle. Viimeisin huudahdus ”mä tykkään sosiaalitieteistä!” taisi laittaa kaikille vipinää kinttuihin! Jatkopaikkana toimi Klubi, jossa oli pääesiintyjänä Risto. Kaiken kaikkiaan mahtava ilta mahtavien ihmisten kanssa, taas!”

piknik2

TO 4.9. INTERAKTION NOLLAUSBILEET

Antti: ”Torstaina vuorossa oli Interaktion nollausbileet, jotka järjestettiin Amos-klubilla Tullintorin kupeessa. Tila oli varsin oiva keskustelupiirien muodostamiseen ja viihdettä tarjosivat muun muassa ruokatarjoilu, pöytäfutis ja piano, jonka ääressä raikasivat työväenlaulut ja suomalaiset klassikot. Rennon aloittelun jälkeen ilta jatkui yllätysyllätys Klubilla niissä toisissa opiskelijabileissä.”

Tuuli: ”Keskiviikkona oli fukseilla aikaa relata ja sulatella kaikkea uutta informaatiota, mutta torstaina oli taas biletyksen aika! Amos-klubi sopi tähän tarkoitukseen loistavasti. Iso kiitos hallitukselle tilan ja tilaisuuden järjestämisestä! Paikalla oli vanhempia opiskelijoita ja fukseja runsain määrin, ja kaikki näyttivät tulevan hyvin juttuun. Pöytäfutis oli kovassa käytössä, epäselväksi taisi jäädä kuka mestaruuden lopulta vei… Osa porukasta suuntasi haalaribileisiin Ilonaan ja osa Klubille jatkoille, osaa oli rankka viikko verottanut sen verran, että jatkojen sijaan kutsuivat höyhensaaret. Ensi kerralla sitten!”

YHTEENVETO

Antti: ”Ensimmäinen viikkoni sosiaalitieteilijänä alkoi kaiken kaikkiaan erittäin positiivisissa merkeissä ja huomaan, että ympärilläni olevat uudet ihmiset täyttävät tutkinto-ohjelman nimen lupaukset sosiaalisuudesta. Fuksit otettiin heti huomioon erinomaisesti ja tuntuukin, että eri vuosikurssien opiskelijoiden välillä ei vallitse turhaa hierarkiaa. Tästä on hyvä aloittaa tie sosiaalitieteilijäksi!”

Tuuli: ”Yhteenvetona voisin sanoa, että kerta kaikkiaan mahtava viikko takana! Fukseja on yli sata, mikä tarkoittaa valtavaa määrää uusia nimiä ja kasvoja. Seuraavissa bileissä taas varmasti muistaa jo enemmän nimiä. Mikä parasta, mielestäni sosiaalitieteilijät ovat melko samanhenkistä porukkaa ja samaa voisin sanoa myös uusista opiskelijoista tämän viikon perusteella. Ainakin oman ryhmäni fuksit sanoivat kaikkien olevan ”rentoa porukkaa”, toivottavasti muut voivat samaistua tähän lauseeseen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti syksyn rientoja!”

Luen itse näitä kuvauksia iloisin mielin, sillä niistä välittyy mielestäni aika onnistunut tuutorointi, mikä kietoutuukin sosiaalistamisen ja yhteisöllistämisen ympärille.

Ihanaa syksyä kaikille sosiaalitieteilijöille!

Leena Polojärvi

Interaktion tuutorvastaava

What’s SUP? – Interaktion lajikokeilu 14.8.

What’s SUP?

Kesän niin sanottu hittilaji. Suppaus sitä ja suppaus tätä. Siitä kuulee vähän sieltä täältä ja sitä on varmasti ainakin Tampereen uimarannoille kesän mittaan eksyttyään nähnyt harrastettavan kaikenlaisissa muodoissa. Stand Up Paddling ei ole mitään komiikkapolkemista, vaikka vasta-alkajan elkeissä saattaa joitakin humoristisia piirteitä ollakin.

Kysymys on surffilautaa muistuttavasta, hieman tukevammasta laudasta, jonka päällä tasapainotellaan meloen, mutta myös esimerkiksi joogaa harrastaen tai vain aurinkoa palvoen. Laji on tullut tutuksi tamperelaisille erityisesti kuluneen kesän aikana SUPpaa Tampere -yhteisön järjestettyä useita kursseja niin vasta-alkajille kuin edistyneemmillekin harrastajillekin. Pitkän surffaustaustan omaava alkeiskurssin vetäjä, Sanna, kertoi tutustuneensa lajiin ensimmäistä kertaa jo seitsemän vuotta sitten. SUP sopii rauhallisuudessaan Suomen sääoloihin ja aallottomiin sisävesiin hienosti.

Erään rivijäsenen vinkattua allekirjoittaneelle ainejärjestö-aktiiville lajin kokeiluarvosta ja hauskuudesta, tarttui kauden liikuntavastaava, Rita Latikka, välittömästi tuumaan ja järjesti joukolliselle interaktaaneja ohjatun SUP-tunnin Rosendahlin rannassa torstai-illaksi 14.8. pikkurahalla. Ryhmässä on voimaa ja porukalla lajia kuin lajia on hauskaa ja edullista kokeilla.

IMG_1357

Kesän seksihelteiden jo hellitettyä sään arvaamattomuus arvelutti loppuun saakka, mutta pilvinen poutasää onneksemme suosi lajia kokeilemaan tullutta, pelkästään naisista tällä kertaa koostuvaa keltanokkaryhmää.

Sessio koostui puolen tunnin perusteluennosta, johon kuului ohjeistus välineistön anatomiaan ja käyttöön sekä melontatekniikkaan. Kuivaharjoittelun jälkeen toisten vuoroaan rannalle odottelemaan jäädessä, puolet ryhmästä siirtyi vesirajaan ja suuntasi kokkansa kohti ulappaa karkuhihnat tiukasti nilkkoihin sidottuina.

IMG_1260(1)

Turhaan ei suppailua oltu kehuttu; lajista lähti irti iloa ja tekemisen riemua. Itsenäinen meno keskellä järven selkää oli huikea kokemus. Ainoastaan session lyhykäisyys koettiin ikäväksi, sillä makuun päästyään ei haluaisi heti lopettaa. Pieni puolen tunnin pyräys saaren ympäri tai pitkin lahden rantaviivaa sai ainoastaan nälkäiseksi lajia kohtaan.

IMG_1317

Ehkäpä kokoon taitettavia ja pumpattavia SUP-lautoja meloineen on setteinä ensi kesänä tori.fi jo pullollansa, opiskelijan kukkarolle sopivaan hintaan!

Leena Polojärvi

14.8.2014

Mikäpä kertoisi akateemisesta menestyksestä paremmin kuin miekka ja hattu? – Tohtoripromootio Tampereella 2014!

Näinä kesäisinä päivinä Tampereen yliopistoa hellii menneiden vuosikymmenien vieno suhina ja havina kun perinteinen tohtoripromootio toteutuu kolmen tieteenalayksikön voimin. Olen tällä hetkellä soluttautuneena itse Instituution sisällä ja pääsin tykittämään erästä juhlallisuuksista tietävää henkilöä, jota tässä kutsuttakoot diskreetisti informantiksi. Häneltä sain kuulla, että edellisen kerran sosiaalitieteiden tohtoreita on hatutettu ja miekoitettu (siis vain annettu hattu ja miekka, väkivaltaisuuksia on vältetty tai ainakin pyritty välttämään) vuonna 2000, kun järjestettiin koko Tampereen yliopiston yhteinen promootiotilaisuus yliopiston 75-vuotisjuhlien yhteydessä.

Yhteisiä tilaisuuksia ei kuulemma enää järjestetä ja nytkin yhteiskuntatieteilijät jakavat hetken Kasvatustieteiden- ja Viestinnän, median ja teatterin yksikön kanssa. Mainittakoon vertailun vuoksi esimerkiksi lääketieteen promootiot, joita tapahtuu noin viiden vuoden välein, koska siellä suunnalla a) valmistuu enemmän tohtoreita ja b) on todennäköisemmin varaa osallistua promootioon. Jälleen yksi esimerkki siitä, miten yhteiskunta- ja sosiaalitieteellinen ala on lähinnä kutsumuksesta kiinni. Tohtoripromootion kustannukset voivat helposti nousta jopa tuhanteen euroon kun summaa hatun, miekan, tilaisuudet, majoituksen ja matkat, ja monella vastavalmistuneella akateemisella pätkätyöläisellä ei ole välttämättä edellytyksiä sijoittaa muutaman päivän keskiaikaisiin juhlallisuuksiin pientä omaisuutta. Tänä vuonna informanttini mukaan yhteiskuntatieteellisestä yksiköstä tilaisuuteen osallistuu noin parikymmentä tohtoria.

Mistä siis mahtaa olla kyse? Promootio on yliopistollinen juhlatilaisuus, jossa tutkinnon suorittaneita vihitään. Tampereen yliopistossa (kuten myös esimerkiksi Tampereen teknillisessä yliopistossa) on ainoastaan tohtoripromootio, jossa vihitään vain tohtoreita ja kunniatohtoreita. Promootio korostaa koulutuksen korkeaa arvostusta. Sen juuret ovat jo keskiajalta, jolloin yliopistossa päätettiin juhlistaa akateemisten arvojen myöntämistä. Suomessa ensimmäinen promootio järjestettiin Turun akatemiassa 1643, jolloin promovoitiin 10 filosofian maisteria. Sen jälkeen promootion perinne onkin jatkunut katkeamatta aina tähän helteiseen kesäkuuhun herran vuonna 2014 asti. Historiallinen ote näkyy muun muassa siinä, että juhlallisuuksien kieli on latina ja tohtoreille luovutetaan hattu ja miekka – Hattu toimii tieteen vapauden vertauskuvana ja miekka älyn terävyyden ja totuuden symbolina, joka on ”hengen ase” oikean ja hyvän puolustamiseksi.  Tampereen yliopistossa (siihen aikaan Yhteiskuntatieteellisessä Korkeakoulussa) ensimmäiset tohtorit (2 kappaletta) promovoitiin 1965 maistereiden vihkimisen lisäksi.

Tampereen yliopiston (linkki) tai Helsingin yliopiston sivuilta (linkki sinnekin) voi käydä lukemassa lisäinformaatiota promootion historiasta.

Yhteiskuntatieteellisesti tuttuun tapaan ensin jutellaan ja sitten juhlitaan, eli näihinkin pippaloihin tottakai on saatu sijoitettua tiukkaa asiaa ja argumentaatiota. Sain (ovelan soluttautumiseni sisäpiireihin vuoksi) harvinaisen tilaisuuden päästä kuuntelemaan joitakin tämän vuoden kunniatohtoreiksi promovoitavia, jotka pitivät torstaina 5.6. juhlaluennon.

Jutta Allmendinger (Humboldt-Universität zu Berlin, Saksa) aloitti luennot puhumalla epätasa-arvoisuuden haitoista mikro- ja makrotasolla otsikolla Inequalities: Why worry? Hän kertoi, miten kasvu hidastuu tai pysähtyy, kun rikkaiden kuluttaminen ei korvaa köyhemmän väestönosan kuluttamatta jättämistä. Hän myös mainitsi miten köyhyys maksaa yhteiskunnalle sairasteluna ja erilaisina tyytymättömyyden lisääntymiseen liittyvinä purkautumiskeinoina. Luennoitsijan pätevyydestä voidaan jotain päätellä siitä, että yksikön johtaja ei ihan kaikkia meriittejä jaksanut luetella, koska niitä oli valtavasti.

Swati Shirwadkar (University of Pune, Intia) esitteli luennollaan The Modern State & Diaspora: Negotiating Diversity from the Margins maahanmuuttajien identiteettiä ja integroitumista länsimaisiin valtioihin, heidän oikeuksiaan ja esitti myös kritiikkiä: Hän otti esiin lääkärin, jolle ei myönnetty Irlannissa aborttia, koska se oli katolinen maa, mikä aiheutti lopulta naisen kuoleman.

 

tohtoreit

Swati Shirwadkar ja Jutta Allmendinger.

 

Vieraileva professori Tarmo Levola (Nelson Mandela African Institute of Science and Technology) nokkelanimisellä esitelmällään From Development of Innovation to Innovation for Development kertoi Suomen nousun teollisuus- ja maatalousyhteiskunnasta innovaatio-, tiede- ja teknologiayhteiskunnaksi toimivan mahdollisena mallina Afrikan talouden nousuun saattamiseen.

Loppukeskustelussa mukana oli myös Teijo Makkonen (Vastapainon toimitusjohtaja). Keskustelussa osallistuneilta kysyttiin, miten sosiaalitieteillä voi olla vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan. Makkonen kustannusalan ihmisenä tiivisti ytimekkäästi että ”kirjoita hyvä kirja”. Allmendingerin mukaan tutkimustuloksia köyhyydestä ja köyhistä ei tulisi vain painaa akateemisiin julkaisuihin tai viedä yliopiston seinien sisälle, vaan tulokset tulisivat olla myös niiden käytettävissä, joita ne koskettavat joka päivä.  Shirwadkarin mukaan tutkimustulokset ovat jo todistetusti vaikuttaneet valtion tasolla päätöksentekoon ja esimerkiksi vaihto-ohjelmat auttavat meitä oppimaan toisiltamme. Levolan mielestä tutkimuskeskukset tuottavat jatkuvasti keinoja, tietoja ja erilaisia innovaatioita, joita käytämme työkaluina yhteiskunnan rakentamiseen.

Suurin osa promootiopäivien tapahtumista ovat suljettuja tilaisuuksia, joissa läsnä ovat lähinnä asianomaiset. Tällaisia ovat esimerkiksi miekanhiojaiset, ”akti”, jumalanpalvelus, tanssiaiset ja purjehdus. Sosiologisin silmin on vaikea olla näkemättä tietynlaisia luokkajaon symboleja tässä(kin) tapahtumassa, mutta perinteet ovat yllättävän usein, noh, perinteisiä.

Suosittelen tsekkaamaan kuitenkin huomenna perjantaina 6.6.2014 promootiokulkueen, joka lähtee yliopiston päärakennuksen edestä noin kello 15:30 ja tepastelee Tampere-talon suuntaan. Voi olla aika komeaa porukkaa liikenteessä ja näitä tilaisuuksia ei kovin usein osu omalle kohdalle. Saattaapi myös olla, että tohtorisihmiset perinteiseen tapaan vilvoittelevat perjantai-iltana varpaitaan promootiotanssiaisten jälkeen Keskustorin suihkulähteellä. Sekin on näky, jota en välttämättä haluaisi missata.

Ehkä jokunen pikkuruinen interaktiolainenkin tuntee lämmön sydämessään ja akateemisen maailman kutsuhuudon, kuka tietää.

 Edit 7.6.2014

Tässä kuvia eiliseltä vielä:

 

aajono

Promovendit matkalla juhlasaliin.

 

aajono2

 

aauudettohtorit

Vihityt tohtorit matkalla Tuomiokirkkoon.

 

aavanhat

Loppuseurue kulki rehtori Kaija Hollin johdolla.

Kyllä oli komeaa porukkaa.

 

– Marjaana

Entinen Interaktion hallitusaktiivi, nykyinen sisäpiirin soluttautuja