Back to School – Tunnelmia ensimmäiseltä viikolta lukuvuonna 2014-15

9 Syy

Taas pyörähti uusi lukuvuosi käyntiin ja uudet, innokkaat sosiaalitieteilijät otettiin vastaan mittavan tuutorporukan voimin. Tänä vuonna Interaktion riveissä olikin ennätyksellisen huimat 30 tuutoria. Heidän määränsä selittyy tietenkin huikean sadan uuden opiskelijan sisäänotolla.

Tätä blogimerkintää varten pyysinkin tuutorvastaavan ominaisuudessa ensimmäisen orientoivan viikon summausta sekä tuutoriltamme Tuuli Riisalolta kuin uudelta, nuorelta fuksiltakin, Antti Saariselta.

SU 31.8. FUKSIEN JA TUUTOREIDEN TUTUSTUMISILTA

Antti: ”Pöllähdin Sosiaalitieteiden fuksien tutustumisiltaan tapani mukaan hieman myöhässä ja TOASin Ilmarin kerhotila oli jo aivan tupaten täynnä. Tuttuja kasvoja ei ennestään ollut, mutta odotin innolla uusien ihmisten tapaamista. Juttuseuraa löytyikin heti hyvin ja mielestäni oli mukavaa, että fukseille annettiin reilusti aikaa vapaaseen jutusteluun ennen perinteisiä tutustumisleikkejä. Interaktion hallitus ja tuutorit esittäytyivät rennolla meiningillä, jonka jälkeen tutustumisleikit pyörähtivät käyntiin. Minulle tuli tunne, että verkostoituminen oli tehty helpoksi ja yksinäiset fuksit poimittiin heti tuutoreiden hellään huomaan.”

Tuuli: ”Tutustumisiltaa vietettiin Markuksentorilla kuudesta eteenpäin. Ilta lähti mallikkaasti sujumaan heti aluksi, kun huomattiin että Markuksentorin uuniin ei ole peltejä ja lainapellit olivat liian suuria. Ei muuta kun auton nokka kohti Ellan (toisen tuutorin) kotia ja äkkiä taikinat turpoamaan. Yritettiin olla ripeitä, mutta valitettavasti aikataulu heitti parilla tunnilla. Vegepannarikaan ei onnistunut (parempia vegepannariohjeita otetaan vastaan tulevaisuuden varalle). Saatiin kuin saatiinkin loput pannarit paistettua ja päästiin vielä nauttimaan tutustumisillasta ja tutustumaan uusiin fukseihin, jotka oli ihan huippuporukkaa! Pannaritkin tekivät kauppansa, eli taisivat olla ihan syömäkelpoisia vastoinkäymisistä huolimatta. Speed meetingissä meinasi tulla vähän ahdasta (kukaan ei tainnut ottaa tarkkaa lukua missään vaiheessa ja oli huikeeta huomata kuinka moni oli päässyt paikalle!), mutta sopu sijaa antaa ja kaikilla vaikutti olevan hauskaa.”

 

Tulevia pannareita! Teimme itse, ja säästimme.

TI 2.9. AVAJAISPÄIVÄN PIKNIK

Antti: ”Seuraava yhteinen tapahtuma oli tiistaina, jolloin tutustumista jatkettiin piknikin merkeissä. Tapahtumaa suosi pilvinen, mutta sateeton sää ja uudet sekä vanhat sosiaalitieteilijät olivat kertyneet tiiviiksi ryppääksi yliopiston etupihalle. Tutustumisleikkinä toimi tällä kertaa piirileikki, jossa kukin sai kertoa nimensä lisäksi omia kiinnostuksenkohteitaan. Footbagin potkimisen ja tyhjiä pulloja sisältävän jätesäkillisen jälkeen iltaa jatkettiin Klubilla, jossa keskustelut menivät ainakin omalta osaltani melko diipeille leveleille aina tasa-arvoisesta avioliittolaista punkmusiikin määrittelyyn.”

piknik1

Tuuli: ”Tiistaina kierrettiin tuutorryhmissä kampusaluetta ja käytiin porukalla syömässä. Tuutoreiden tehtävänä oli myös varmistaa, että fuksien kurssi-ilmottautumiset on kunnossa ja muut käytännön asiat hoidossa. Myöhemmin nähtiin piknikillä yliopiston pääovien lähettyvillä, jolloin oli aikaa tutustua muihinkin kuin oman ryhmän fukseihin. Tutustumisleikit kuului tietenkin päivän ohjelmaan ja illan hittileikki taisikin olla leikki, jossa yksi menee piirin keskelle ja huutaa kuuluvalla äänellä esimerkiksi ”mä tykkään laulamisesta”. Tällöin kaikki, jotka tykkäävät laulamisesta vaihtavat paikkaa ja yksi jää taas piirin keskelle. Viimeisin huudahdus ”mä tykkään sosiaalitieteistä!” taisi laittaa kaikille vipinää kinttuihin! Jatkopaikkana toimi Klubi, jossa oli pääesiintyjänä Risto. Kaiken kaikkiaan mahtava ilta mahtavien ihmisten kanssa, taas!”

piknik2

TO 4.9. INTERAKTION NOLLAUSBILEET

Antti: ”Torstaina vuorossa oli Interaktion nollausbileet, jotka järjestettiin Amos-klubilla Tullintorin kupeessa. Tila oli varsin oiva keskustelupiirien muodostamiseen ja viihdettä tarjosivat muun muassa ruokatarjoilu, pöytäfutis ja piano, jonka ääressä raikasivat työväenlaulut ja suomalaiset klassikot. Rennon aloittelun jälkeen ilta jatkui yllätysyllätys Klubilla niissä toisissa opiskelijabileissä.”

Tuuli: ”Keskiviikkona oli fukseilla aikaa relata ja sulatella kaikkea uutta informaatiota, mutta torstaina oli taas biletyksen aika! Amos-klubi sopi tähän tarkoitukseen loistavasti. Iso kiitos hallitukselle tilan ja tilaisuuden järjestämisestä! Paikalla oli vanhempia opiskelijoita ja fukseja runsain määrin, ja kaikki näyttivät tulevan hyvin juttuun. Pöytäfutis oli kovassa käytössä, epäselväksi taisi jäädä kuka mestaruuden lopulta vei… Osa porukasta suuntasi haalaribileisiin Ilonaan ja osa Klubille jatkoille, osaa oli rankka viikko verottanut sen verran, että jatkojen sijaan kutsuivat höyhensaaret. Ensi kerralla sitten!”

YHTEENVETO

Antti: ”Ensimmäinen viikkoni sosiaalitieteilijänä alkoi kaiken kaikkiaan erittäin positiivisissa merkeissä ja huomaan, että ympärilläni olevat uudet ihmiset täyttävät tutkinto-ohjelman nimen lupaukset sosiaalisuudesta. Fuksit otettiin heti huomioon erinomaisesti ja tuntuukin, että eri vuosikurssien opiskelijoiden välillä ei vallitse turhaa hierarkiaa. Tästä on hyvä aloittaa tie sosiaalitieteilijäksi!”

Tuuli: ”Yhteenvetona voisin sanoa, että kerta kaikkiaan mahtava viikko takana! Fukseja on yli sata, mikä tarkoittaa valtavaa määrää uusia nimiä ja kasvoja. Seuraavissa bileissä taas varmasti muistaa jo enemmän nimiä. Mikä parasta, mielestäni sosiaalitieteilijät ovat melko samanhenkistä porukkaa ja samaa voisin sanoa myös uusista opiskelijoista tämän viikon perusteella. Ainakin oman ryhmäni fuksit sanoivat kaikkien olevan ”rentoa porukkaa”, toivottavasti muut voivat samaistua tähän lauseeseen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti syksyn rientoja!”

Luen itse näitä kuvauksia iloisin mielin, sillä niistä välittyy mielestäni aika onnistunut tuutorointi, mikä kietoutuukin sosiaalistamisen ja yhteisöllistämisen ympärille.

Ihanaa syksyä kaikille sosiaalitieteilijöille!

Leena Polojärvi

Interaktion tuutorvastaava

What’s SUP? – Interaktion lajikokeilu 14.8.

16 Elo

What’s SUP?

Kesän niin sanottu hittilaji. Suppaus sitä ja suppaus tätä. Siitä kuulee vähän sieltä täältä ja sitä on varmasti ainakin Tampereen uimarannoille kesän mittaan eksyttyään nähnyt harrastettavan kaikenlaisissa muodoissa. Stand Up Paddling ei ole mitään komiikkapolkemista, vaikka vasta-alkajan elkeissä saattaa joitakin humoristisia piirteitä ollakin.

Kysymys on surffilautaa muistuttavasta, hieman tukevammasta laudasta, jonka päällä tasapainotellaan meloen, mutta myös esimerkiksi joogaa harrastaen tai vain aurinkoa palvoen. Laji on tullut tutuksi tamperelaisille erityisesti kuluneen kesän aikana SUPpaa Tampere -yhteisön järjestettyä useita kursseja niin vasta-alkajille kuin edistyneemmillekin harrastajillekin. Pitkän surffaustaustan omaava alkeiskurssin vetäjä, Sanna, kertoi tutustuneensa lajiin ensimmäistä kertaa jo seitsemän vuotta sitten. SUP sopii rauhallisuudessaan Suomen sääoloihin ja aallottomiin sisävesiin hienosti.

Erään rivijäsenen vinkattua allekirjoittaneelle ainejärjestö-aktiiville lajin kokeiluarvosta ja hauskuudesta, tarttui kauden liikuntavastaava, Rita Latikka, välittömästi tuumaan ja järjesti joukolliselle interaktaaneja ohjatun SUP-tunnin Rosendahlin rannassa torstai-illaksi 14.8. pikkurahalla. Ryhmässä on voimaa ja porukalla lajia kuin lajia on hauskaa ja edullista kokeilla.

IMG_1357

Kesän seksihelteiden jo hellitettyä sään arvaamattomuus arvelutti loppuun saakka, mutta pilvinen poutasää onneksemme suosi lajia kokeilemaan tullutta, pelkästään naisista tällä kertaa koostuvaa keltanokkaryhmää.

Sessio koostui puolen tunnin perusteluennosta, johon kuului ohjeistus välineistön anatomiaan ja käyttöön sekä melontatekniikkaan. Kuivaharjoittelun jälkeen toisten vuoroaan rannalle odottelemaan jäädessä, puolet ryhmästä siirtyi vesirajaan ja suuntasi kokkansa kohti ulappaa karkuhihnat tiukasti nilkkoihin sidottuina.

IMG_1260(1)

Turhaan ei suppailua oltu kehuttu; lajista lähti irti iloa ja tekemisen riemua. Itsenäinen meno keskellä järven selkää oli huikea kokemus. Ainoastaan session lyhykäisyys koettiin ikäväksi, sillä makuun päästyään ei haluaisi heti lopettaa. Pieni puolen tunnin pyräys saaren ympäri tai pitkin lahden rantaviivaa sai ainoastaan nälkäiseksi lajia kohtaan.

IMG_1317

Ehkäpä kokoon taitettavia ja pumpattavia SUP-lautoja meloineen on setteinä ensi kesänä tori.fi jo pullollansa, opiskelijan kukkarolle sopivaan hintaan!

Leena Polojärvi

14.8.2014

Mikäpä kertoisi akateemisesta menestyksestä paremmin kuin miekka ja hattu? – Tohtoripromootio Tampereella 2014!

5 Kes

Näinä kesäisinä päivinä Tampereen yliopistoa hellii menneiden vuosikymmenien vieno suhina ja havina kun perinteinen tohtoripromootio toteutuu kolmen tieteenalayksikön voimin. Olen tällä hetkellä soluttautuneena itse Instituution sisällä ja pääsin tykittämään erästä juhlallisuuksista tietävää henkilöä, jota tässä kutsuttakoot diskreetisti informantiksi. Häneltä sain kuulla, että edellisen kerran sosiaalitieteiden tohtoreita on hatutettu ja miekoitettu (siis vain annettu hattu ja miekka, väkivaltaisuuksia on vältetty tai ainakin pyritty välttämään) vuonna 2000, kun järjestettiin koko Tampereen yliopiston yhteinen promootiotilaisuus yliopiston 75-vuotisjuhlien yhteydessä.

Yhteisiä tilaisuuksia ei kuulemma enää järjestetä ja nytkin yhteiskuntatieteilijät jakavat hetken Kasvatustieteiden- ja Viestinnän, median ja teatterin yksikön kanssa. Mainittakoon vertailun vuoksi esimerkiksi lääketieteen promootiot, joita tapahtuu noin viiden vuoden välein, koska siellä suunnalla a) valmistuu enemmän tohtoreita ja b) on todennäköisemmin varaa osallistua promootioon. Jälleen yksi esimerkki siitä, miten yhteiskunta- ja sosiaalitieteellinen ala on lähinnä kutsumuksesta kiinni. Tohtoripromootion kustannukset voivat helposti nousta jopa tuhanteen euroon kun summaa hatun, miekan, tilaisuudet, majoituksen ja matkat, ja monella vastavalmistuneella akateemisella pätkätyöläisellä ei ole välttämättä edellytyksiä sijoittaa muutaman päivän keskiaikaisiin juhlallisuuksiin pientä omaisuutta. Tänä vuonna informanttini mukaan yhteiskuntatieteellisestä yksiköstä tilaisuuteen osallistuu noin parikymmentä tohtoria.

Mistä siis mahtaa olla kyse? Promootio on yliopistollinen juhlatilaisuus, jossa tutkinnon suorittaneita vihitään. Tampereen yliopistossa (kuten myös esimerkiksi Tampereen teknillisessä yliopistossa) on ainoastaan tohtoripromootio, jossa vihitään vain tohtoreita ja kunniatohtoreita. Promootio korostaa koulutuksen korkeaa arvostusta. Sen juuret ovat jo keskiajalta, jolloin yliopistossa päätettiin juhlistaa akateemisten arvojen myöntämistä. Suomessa ensimmäinen promootio järjestettiin Turun akatemiassa 1643, jolloin promovoitiin 10 filosofian maisteria. Sen jälkeen promootion perinne onkin jatkunut katkeamatta aina tähän helteiseen kesäkuuhun herran vuonna 2014 asti. Historiallinen ote näkyy muun muassa siinä, että juhlallisuuksien kieli on latina ja tohtoreille luovutetaan hattu ja miekka – Hattu toimii tieteen vapauden vertauskuvana ja miekka älyn terävyyden ja totuuden symbolina, joka on ”hengen ase” oikean ja hyvän puolustamiseksi.  Tampereen yliopistossa (siihen aikaan Yhteiskuntatieteellisessä Korkeakoulussa) ensimmäiset tohtorit (2 kappaletta) promovoitiin 1965 maistereiden vihkimisen lisäksi.

Tampereen yliopiston (linkki) tai Helsingin yliopiston sivuilta (linkki sinnekin) voi käydä lukemassa lisäinformaatiota promootion historiasta.

Yhteiskuntatieteellisesti tuttuun tapaan ensin jutellaan ja sitten juhlitaan, eli näihinkin pippaloihin tottakai on saatu sijoitettua tiukkaa asiaa ja argumentaatiota. Sain (ovelan soluttautumiseni sisäpiireihin vuoksi) harvinaisen tilaisuuden päästä kuuntelemaan joitakin tämän vuoden kunniatohtoreiksi promovoitavia, jotka pitivät torstaina 5.6. juhlaluennon.

Jutta Allmendinger (Humboldt-Universität zu Berlin, Saksa) aloitti luennot puhumalla epätasa-arvoisuuden haitoista mikro- ja makrotasolla otsikolla Inequalities: Why worry? Hän kertoi, miten kasvu hidastuu tai pysähtyy, kun rikkaiden kuluttaminen ei korvaa köyhemmän väestönosan kuluttamatta jättämistä. Hän myös mainitsi miten köyhyys maksaa yhteiskunnalle sairasteluna ja erilaisina tyytymättömyyden lisääntymiseen liittyvinä purkautumiskeinoina. Luennoitsijan pätevyydestä voidaan jotain päätellä siitä, että yksikön johtaja ei ihan kaikkia meriittejä jaksanut luetella, koska niitä oli valtavasti.

Swati Shirwadkar (University of Pune, Intia) esitteli luennollaan The Modern State & Diaspora: Negotiating Diversity from the Margins maahanmuuttajien identiteettiä ja integroitumista länsimaisiin valtioihin, heidän oikeuksiaan ja esitti myös kritiikkiä: Hän otti esiin lääkärin, jolle ei myönnetty Irlannissa aborttia, koska se oli katolinen maa, mikä aiheutti lopulta naisen kuoleman.

 

tohtoreit

Swati Shirwadkar ja Jutta Allmendinger.

 

Vieraileva professori Tarmo Levola (Nelson Mandela African Institute of Science and Technology) nokkelanimisellä esitelmällään From Development of Innovation to Innovation for Development kertoi Suomen nousun teollisuus- ja maatalousyhteiskunnasta innovaatio-, tiede- ja teknologiayhteiskunnaksi toimivan mahdollisena mallina Afrikan talouden nousuun saattamiseen.

Loppukeskustelussa mukana oli myös Teijo Makkonen (Vastapainon toimitusjohtaja). Keskustelussa osallistuneilta kysyttiin, miten sosiaalitieteillä voi olla vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan. Makkonen kustannusalan ihmisenä tiivisti ytimekkäästi että ”kirjoita hyvä kirja”. Allmendingerin mukaan tutkimustuloksia köyhyydestä ja köyhistä ei tulisi vain painaa akateemisiin julkaisuihin tai viedä yliopiston seinien sisälle, vaan tulokset tulisivat olla myös niiden käytettävissä, joita ne koskettavat joka päivä.  Shirwadkarin mukaan tutkimustulokset ovat jo todistetusti vaikuttaneet valtion tasolla päätöksentekoon ja esimerkiksi vaihto-ohjelmat auttavat meitä oppimaan toisiltamme. Levolan mielestä tutkimuskeskukset tuottavat jatkuvasti keinoja, tietoja ja erilaisia innovaatioita, joita käytämme työkaluina yhteiskunnan rakentamiseen.

Suurin osa promootiopäivien tapahtumista ovat suljettuja tilaisuuksia, joissa läsnä ovat lähinnä asianomaiset. Tällaisia ovat esimerkiksi miekanhiojaiset, ”akti”, jumalanpalvelus, tanssiaiset ja purjehdus. Sosiologisin silmin on vaikea olla näkemättä tietynlaisia luokkajaon symboleja tässä(kin) tapahtumassa, mutta perinteet ovat yllättävän usein, noh, perinteisiä.

Suosittelen tsekkaamaan kuitenkin huomenna perjantaina 6.6.2014 promootiokulkueen, joka lähtee yliopiston päärakennuksen edestä noin kello 15:30 ja tepastelee Tampere-talon suuntaan. Voi olla aika komeaa porukkaa liikenteessä ja näitä tilaisuuksia ei kovin usein osu omalle kohdalle. Saattaapi myös olla, että tohtorisihmiset perinteiseen tapaan vilvoittelevat perjantai-iltana varpaitaan promootiotanssiaisten jälkeen Keskustorin suihkulähteellä. Sekin on näky, jota en välttämättä haluaisi missata.

Ehkä jokunen pikkuruinen interaktiolainenkin tuntee lämmön sydämessään ja akateemisen maailman kutsuhuudon, kuka tietää.

 Edit 7.6.2014

Tässä kuvia eiliseltä vielä:

 

aajono

Promovendit matkalla juhlasaliin.

 

aajono2

 

aauudettohtorit

Vihityt tohtorit matkalla Tuomiokirkkoon.

 

aavanhat

Loppuseurue kulki rehtori Kaija Hollin johdolla.

Kyllä oli komeaa porukkaa.

 

- Marjaana

Entinen Interaktion hallitusaktiivi, nykyinen sisäpiirin soluttautuja

Aikuiset kokoustaa ja lapset leikkii?

27 Huh

Interaktion yhdistyksen kokous ja Paluu lapsuuteen-lautapeli-ilta to 24.4

Toivon ehtiväni joskus ajan kanssa kirjoittelemaan, mitä yhdistystoiminta Interaktiossa on ja miksi virallista kieltä, asiakirjoja ja kokouksia ei ole syytä karsastaa tai kiertää kaukaa. Tähän väliin riittää kuitenkin kertaus siitä, että Interaktio-yhdistyksen kokoukset ovat koko jäsenistön yhteisiä kokouksia, joissa jokaisella läsnäolevalla jäsenellä on äänioikeus, ja kokouksen roolit valitaan läsnäolijoiden kesken. Myös hallituksen kokoukset ovat avoimia kaikille kiinnostuneille, mutta niissä äänioikeutettuja ovat vain hallituslaiset, joskin puheenvuoroja saavat halutessaan kaikki paikalle tulevat jäsenet.

Miksi Interaktiolla sitten on muitakin kuin hallituksen kokouksia?

Interaktion sääntöihin on kirjattu kaksi yhdistyksen kokousta, joista kevätkokouksessa hyväksytään yhdistyksen edellisen vuoden toimintakertomus (eli kattava kuvaus yhdistysvuoden toiminnasta) ja tuloslaskelma (yhdistyksen toteutunut budjetti) sekä luetaan tilintarkastajan lausunto ja – jos kaikki sujuu ongelmitta – vapautetaan edellisen vuoden hallitus vastuusta. Näiden asiakirjojen hyväksymistä varten järjestettiin tänä keväänä ylimääräinen kokous, sillä ne eivät ehtineet hyväksyttävään kuntoon varsinaiseen kevätkokoukseen mennessä.

Interaktion syyskokouksessa puolestaan valitaan seuraavan vuoden hallituksen puheenjohtaja ja muu hallitus, joka järjestäytyy alkuvuodesta keskenään. Yhdistyksen kokouksissa tehdään myös päätökset sääntömuutoksista ja muista yhdistystoimintaan liittyvistä asioista, joista hallitus ei voi itsevaltaisesti päättää. Nämä kokoukset ja asiakirjat ovat yhdistystoiminnan kannalta isoja asioita, mutta se ei suinkaan tarkoita, että virallisemman yhdistystoiminnan pitäisi olla vakavaa tai edes ennestään tuttua, jotta siihen voisi osallistua.

Torstain kokous käytiin kepeissä tunnelmissa ja ennätysnopeudella – alle 20 minuutin! Osanottajien vähäinen määrä kokouksessa viestii kenties kevätsäiden houkutusten lisäksi myös yhdistyskokoustamisen vieraudesta, jota toivon tämän kirjoituksen osaltaan hälventävän.

Kokouksen jälkeen kaivettiin esille lautapelit ja asiaankuuluva soittolista. Kestosuosikit Tao taon tunnarista Lasten mehuhetkeen kaikuivat ainakin allekirjoittaneen mielessä vielä seuraavanakin päivänä. Lautapeli-illan avannut monopoliottelu käytiin tiukassa hengessä ja päättyen lopulta erään lapsipohatan murskavoittoon.

Kuva

Toisaalla jahdattiin Afrikan tähteä ja kisailtiin paperilennokeilla ja tukirakenteina toimivilla tarrakoristeilla.

Kuva

Englanninkielinen Pictionary nauratti sitä pelanneita Sampoa, Inkaa ja Jettaa.

Kuva

Illan hurjimmat kiljaisut ja kohonneimmat sykkeet sai aikaan Lightning reaction-sähköiskupeli, jolle kehiteltiin suorastaan milgramilaisia sovellutuksia. Pahaa-aavistamaton Petro houkuteltiin ottelemaan myös omaa toista kättään vastaan. Tälle vempeleellä löytynee käyttöä myös tulevissa tapahtumissa!

Kuva

Pienimuotoisen pukukilpailun voittajaksi valittiin Iiro ja palkintolakki istuikin tutin pariksi varsin mainiosti:

Kuva
”Draw me like one of your French girls.”

Ilta päättyi nostalgisiin lapsuusmuisteluihin ja Interaktion tulevan toiminnan ideointiin Petron lempeän pianonsoiton saattelemana. Kaiken kaikkiaan onnistunut ilta!

Seuraavaksi vuorossa onkin odotettu vappu, jota Interaktio viettää piknikillä Sorsapuistossa 30.4 ja sieltä Ratinanlinnaan saunomaan SOS ry:n kanssa jatkaen. Aattona nähdään!

- Nina H.

Hyvä SYY laulaa ja nauraa! – SYY:n urasitsit 3.4.2014.

8 Huh

”Meidän piti muuttaa maailmaa…” kaikui Messukylän työväentalolla, kun lapsuuden unelma-ammatteihin pukeutuneet yhteiskuntatieteilijät reflektoivat juomalaulujen muodossa omaa ammatinvalintaansa. Ballerinoja, jääkiekkoilijoita, jalkapalloilijoita, pari prinsessaa, ainakin yksi säätyttö ja toastina Geri Halliwell. Siinä on poikkileikkaus suomalaisten lasten unelmista, ja sitten niistäkin kirkassilmäisistä ja viattomista kullannuppusista tulikin yhteiskunnan tiukkoja tulkitsijoita, mediakriitikoita ja sosiaalisen maailman tonkijoita. Mistä oikein on kysymys, saattaisi ohikulkija pohtia?

Säähenkilö Juulia ja Suomen uusi pääkaupunki Tervakoski.

Säähenkilö Juulia ja Suomen uusi pääkaupunki Tervakoski.

SYY-TampereStaabi, Spatikka, Iltakoulu ja tietysti oma Interaktiomme muksauttivat viisaat päänsä yhteen, kääräisivät hihansa ja järkkäsivät keväiset Urasitsit. Taustalla kummitteli lapsuuden haaveammatit, joita tuli ilmentää asustein. Vaatetuksesta päätellen valkokaulusväkeä ei juurikaan haluttu edustaa, vaan blue-collar tuli ilmi varsinkin haalareiden muodossa. (Heh, varastin tämän vitsin Joonakselta, krediitit sille jolle ne kuuluvat.)

Muutama illan yllätys tai ”yllätys”:

  1. Monet staabilaiset olivat selvinpäin.
  2. Se ei estänyt staabilaisia mölyämästä.
  3. Punishmenteille ei buuattu vaan hurrattiin (hirvittävä kardinaalimoka).
  4. Eräs heppu onnistui hakkaamaan pöytää niin paljon, että hänen molemmat bissensä lensivät lattialle.
  5. Yllättävän usea puhuja oli sinkku.
  6. Selfieitä otettiin, niitä tosin kukaan ei ole jälkikäteen nähnyt. Eli otettiinko niitä sittenkään?
Usva oli ballerina ja Jouni virkamies. Huomaa Jounin omistautuminen: viiksetkin löytyvät.

Usva oli ballerina ja Jouni virkamies. Huomaa Jounin omistautuminen: viiksetkin löytyvät.

Sain kunnian istua SYY:n puheenjohtajuuksien pöydässä (niin exien kuin nyxienkin) ja omanlaisensa värin lauluun ”Mä vihaan turkulaisia” toi se, että SYY:n turkulainen puheenjohtaja oli läsnä. Jännittävää!

Rangaistuksia eli punishmentteja jaettiin jälleen sellaisille, jotka toastien pyhää sanaa vastaan tekivät. Pantomiimi muuttui sanaselitykseksi, ihmispyramidi kesti, muutama laulunlurituskin lavalla kuultiin.

Mölykilpailussa (eli kuka laulaa koviten) pöytämme koki nöyryyttävän tappion (koska siellä ei ollut möykkääviä staabilaisia, ihan varmasti siksi), mutta silti myös osa kilttiä keskipöytää pääsi (tai joutui) kisaamaan pullontyhjentämiskisassa. Ne menivät kyllä alas ihan huikean nopeaan ja voittajajoukkueesta väännettiinkin kauan. Voittajia olivat ne, joiden nimi ei ollut ”Kissa”.

Ilta päättyi jatkoille Rumaan, jossa ihmiset karistivat lapsuutensa pumpuliset unelmat hartioiltaan ja vetäisivät omat kuteensa niskaan. Jalat tanssittiin rakoille ja aamulla oli kurkku kipeä hoilaamisesta. Mikäpä sen mukavampaa.

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainita): Marjaana

 

Interaktiolaisia. Retro-polaroid-kuvan tarjoaa Kaisa Strömberg.

Uuden polven interaktiolaisia. Retro-polaroid-kuvan tarjoaa Kaisa Strömberg.

Interaktion perinteinen kevätristeily goes excursio 23.-25.3.2014

5 Huh

Tänä keväänä Interaktion perinteinen kevätristeily sijoittui jo maaliskuun loppupuolelle. Kohteeksi valittiin tänäkin vuonna Tukholma, jonne pääsimme yhteistyökumppani Viking Linen aluksella. Matka päätettiin heti järjestää ekskursion muotoon ja vierailupaikaksi järjestettiin Tukholman yliopisto. Mukaan kutsuttiin YKY:n kaikki ainejärjestöt, joista mukaan lähti lopulta historianopiskelijoiden Patina sekä pari filosofia Aatokselta.

Lähtöpäivämme oli sunnuntai 23.3. Sää oli Tampereella pilvinen ja hieman sateinen, mutta vuodenajan huomioon ottaen melko lämmin. Paunun julkinen vuoro oli starttaamassa yhden jälkeen iltapäivällä kohti Helsingin Katajanokkaa. Suuri, noin 20 hengen porukka olikin jo kerääntynyt lähtölaiturille kyytiä odottelemaan. Olimme etukäteen varoittaneet vuoron ruuhkaisuudesta ja liikennöitsijä olikin varautunut lisäbussilla, johon kaikki nousimme.

Tukholmaturismia 2014

Lähtöjärjestelyt sujuivat terminaalissa hyvin. Kaikki saivat maihinnousu- sekä ateriakorttinsa ja olimme valmiit etsimään hyttimme. Laivan irtautuessa satamasta olimme kokoontuneet buffet-ravintolan oville nälkäisinä valmiina iskemään kattavan, myös viini- ja oluttarjoilun sisältävän menun kimppuun. Koska ainakin me interaktiolaiset toivoimme kovasti tutustuvamme matkakumppaneihimme, teimme yhteiseen ruokahetkeen valmiin, eri aineiden opiskelijoita sekoittavan istumajärjestyksen, jota kaikki suuremmitta ongelmitta noudattivatkin iloisesti. Ilta kului tutustuessa ja laivan tarjoamasta ohjelmasta nauttien. Useimmat ryömivät kuitenkin hytteihinsä aikaisessa vaiheessa, sillä edessä oli varhainen aamu.

Seuraavana päivänä nautimme herkullisen buffet-aamiaisen, minkä jälkeen reippaat risteilijät nostivat kapsäkkinsä olalle ja marssivat ulos raikkaaseen ja aurinkoiseen ulkoilmaan laivan saavuttua satamaan aamukymmeneltä. Osa ryhmästä hajaantui jo alkumetreillä omille teilleen, mikä suotiin kaikille halukkaille, mutta reipas puolikas kaikista matkaan lähteneistä halusi suunnata ekskursion varsinaiseen kohteeseen Tukholman yliopistolle. Kävelimme satamasta Gamlastanin kautta keskustaan ja siellä hieman aikaa vietettyämme otimmekin metron kampusalueelle noin kuuden kilometrin päähän keskustasta. Etsimme perillä käsiimme Södra Husetin, missä meidän oli määrä tavata yliopiston henkilökuntaa.

 

Kas tässä reippaat ja iloiset risteilijämme!

Kas tässä reippaat ja iloiset risteilijämme!

Pienessä toimistossaan meidät otti vastaan yliopiston avustava opintopäällikkö Maria Bagger-Sjöbäck, jolle interaktiolaiset ojensivat heti sisään päästyään kimpun punaisia tulppaaneja suoraan Tukholman torilta. Vaikka suuri vierailijamäärä yllätti rouvan, otti hän kaikki iloisesti vastaan, muokkasi hieman huoneensa järjestystä mahduttaakseen kaikki sisään ja asettui sitten itse tussitaulun äärelle ollakseen paremmin varustautunut kysymyksiin vastaamista ajatellen.

Paljon kysymyksiä opiskelijoilla olikin. Läpi käytiin yleisesti eroja Ruotsin ja Suomen välillä niin opiskelijaelämän kuin tutkintorakenteidenkin osalta. Sujuvasti englantia puhuva Bagger-Sjöbäck vastasi kaikkiin mieltä askarruttaviin teemoihin, joita esille nousi. Tiesitkö, että Ruotsissa koko kahden vuoden maisterivaihe käydään englanniksi? Tai että opiskelija-asunnon jonottaminen kestää Tukholmassa noin viisi vuotta? Ruotsalaiset sosiaalitieteilijät eivät myöskään käy läpi harjoittelujaksoa, mikäli eivät niin halua. Paljon uusia asioita opittiin ja opetettiinkin, sillä kun myös yksikön päällikkö Lars Udehn tuli vierailijoita tervehtimään, muuttui hänen roolinsa kysymyksiinvastaajasta kuunteluoppilaaksi, kun opiskelijat innolla selittivät, kuinka asiat toimivat Tampereella. Herra Udehn oli yliopistossamme vieraillutkin ja kehui Tamperetta kovin.

Näkymä Tukholman yliopiston kampusalueelta.

Näkymä Tukholman yliopiston kampusalueelta.

Yliopistolta lähtiessämme ja metrolla takaisin keskustaan kulkeuduttuamme, jäi meille vielä aikaa koluta pari turistiliikettä läpi sekä nauttia pieni välipala keskustan yhdessä idyllisistä kahvioista ennen kuin meidän täytyi kiiruhtaa lähes juoksujalkaa takaisin kotiinpaluumatkalle.

Risteilijöiden ongelmatonta ajatustenvaihtoa käytännössä.

Risteilijöiden ongelmatonta ajatustenvaihtoa käytännössä.

Viimeinen ilta laivalla sujui iloisissa merkeissä niin hytti- kuin käytäväbileidenkin merkeissä. Ihmiset olivat toisilleen jo melko tuttuja ja ajatustenvaihto sujui ongelmitta ja ilman suurempia ujosteluja. Ilta venyi pitkäksi, mutta silti nuoret jaksoivat aamulla nousta vielä kotiin vievään, Paunun hienosti meille järjestämään lisäkuljetusbussiin. Väki oli rentoutunutta ja melko väsynyttä, mutta kaikkialta autosta kuului puheen sorinaa ja naurua. Mikä upea risteily tämä olikaan! Ensi vuonna mennään taas!

Kevätterveisin,

Leena Polojärvi

Rolling deep in Rovaniemi – Sosiologipäivät 2014

1 Huh

”Mitä tapahtuu Rollossa, pysyy Rollossa” sanoi Petro ”Iso-Pepe” Leinonen, mutta en aio totella, vaan kerron pienen tarinan siitä, miten tamperelainen sosiologiporukka lähti Lappiin ja yllättyi.

Image

Alkutilanne: Yöjuna lähtee Rovaniemelle kello 22:11, joten Interaktio + n kohtaa Semaforissa ysiltä. Toivomuksena on, että pienet yömyssyt auttavat unen saamisessa pikajunan jyskyttäessä läpi suomalaisen maalaismaiseman. Muutama bisse nautitaan, juna saapuu raiteille ja matka voi alkaa. Vaunussa on paljon ihmisiä, pitää koittaa olla hiljaa, jos jengi tahtoo nukkua. Tuttuja aikaisemmilta sosiologipäiviltä löytyy heti ja tottakai saadaan kutsu ravintolavaunuun. Keskiyön aikoihin ravintolavaunun jono ulottuu viereiseen vaunuun asti, joten palaamme takaisin omaan vaunuumme. Fiksuimmat ovat napanneet mukaansa korvatulpat ja silmälaput, sillä jostain syystä valot ovat jatkuvasti päällä vaunussa. Yhden aikoihin valaisimista sammutetaan puolet, mutta vaunu on silti kirkas kuin fuksin silmät ensimmäisenä syksynä. Uni ei tule kaikille, jotkut nerokkaat siirtyvät suksivarastoon nukkumaan. Vaunussa on kuuma kuin pätsissä. Juna seisoo Kokkolassa yli tunnin. Vessassa ei ole saippuaa. Kemiin saapuessa osa jengistä säikähtää, että mentiinkö nyt Rovaniemen ohitse (junan päämääränä oli Kemijärvi). Suomen maine koulutuksen ykkösmaana saa kolauksen, mutta matka jatkuu kuitenkin kaikilla, kun loputkin ymmärtävät, että Kemi on eri kuin Kemijärvi.

Image

Saavumme Rovaniemelle kello 07:50, aurinko paistaa, maassa on lunta. Pakkasta ei ole. Tukat ovat pörrössä, silmiä vähän punottaa. Joku nukkui yöllä hyvin, joku ei. Kaikilla on leppoisa fiilis, ja jengi hajaantuu viemään kamojaan majapaikkoihin. Yleensä olemme majoittuneet samaan opiskelijamajoitukseen, mutta tällä kertaa vaihtoehto ei houkutellut. Kyseessä oli koulumajoitus, josta tulisi poistua seuraavana aamuna kello 7, ja yöjunassa vietetyn univajeen korjaaminen ei olisi onnistunut juurikaan, siksi suurin osa oli valinnut jonkun järkevämmän vaihtoehdon. Allekirjoittanut taistelupareineen kantaa kamat matkustajakotiin, jossa suihku näyttää naapurin mummon saunalta: kirkkaat kaapelit, juuriharja ja vati, suihku on kylpyammeen päällä. Huoneeseen pääsee ottamaan aamuiset tirsat ennen ilmoittautumista. Taistelupari nukahtaa heti, itse vähän piirtelen karttaan missä mikin tapahtuu, ja totean ilokseni jatkopaikan olevan majapaikan naapurissa. Mielessäni taputan itseäni selkään ja olen tyytyväinen. Seikkailu Lapissa voi alkaa.

Image

Dramaattinen saapuminen yliopistolle, Joonas, Sonja ja Jouni.

Taistelupari saadaan hereille ja nappaamme erään pariskunnan naapurihuoneesta messiin ja lampsimme yliopistolle. Matka on aurinkoinen ja maisemat kelpaisivat nirsoimmillekin turisteille. Yliopisto löytyy helposti, se on tietysti se, missä on isot ja hyvin merkitykselliset kivimonumentit edessä. Vaikutumme hetken niiden Merkityksellisyydestä ja painelemme rohkein mielin sisään. Siniset, vihreät, keltaiset ja punaiset Sosiologipäivien kassit vilahtelevat pääaulassa. Saamme nimilaput ja siniset kassit, joiden sisältä löytyy päivien ohjelma, työryhmien sisältö, FSD:n kynä (tietysti) ja alueellisesti sopivasti myös poro-tietoisuutta sisältävä lehtinen. Mainiota, mainiota.

Image

Jouni ja Sakari keskittyvät.

Torstaipäivän aluksi ohjelmassa oli puheita, tervetulopuheita ja niiden jälkeen vielä mm. lisää puheita. Arkkitehtuurisena yksityisseikkana voisin mainita juhlasalin dynamiikan, jonne pääsi sisään vain yhdestä ovesta, joka oli tietysti aivan puhujanpöntön vieressä, eli koko Fellman-sali tuijotti kun saavuit. Tämä ei ollut ollenkaan kiusallista, varsinkin kun oli myöhässä. Onneksi eräs rouvashenkilö veti ihan uudet rajat siihen, mitä toisen ihmisen puhuessa voi tehdä ja mitä ei: hän meinaan nappasi kuvan eturivissä istujista kesken gradupalkinnon saajan puhetta (okei, puhuja ei sentään itse ollut gradupalkinnon saaja, vaan piti sen voittajan puolesta, mutta silti).

ImageTorstain yleisesitelmistä lyhyesti: Sarah Pink vakuutti massiivisella CV:llään (ensimmäinen kappale hänen esittelytekstissään oli pelkkiä professuureja) ja kertomalla sähkölaitteiden stand-by -tilasta ja sen vaikutuksesta. Turun Yliopiston Olli Pyyhtinen pohti esitelmässään lahjan antamista ja saamista ja lahjan sitovaa voimaa. Professori Donatella Della Porta European University Institutesta kertasi esitelmässään demokratian leviämistä tavoitellutta liikehdintää. Sosiologipäivien vuoden 2014 teemanahan oli kiinnipitävät siteet. Ihmetellessäni vähäsen sähkölaitteiden kiinnipitävyyttä vierustoverilleni, sain kuulla, että Lapin yliopistossa ekologisuus ja luonto ovat isoja juttuja, ja siten myös sosiologia siellä on myös luotopainotteisempaa kuin esimerkiksi meillä Tampereella. Selittänee myös hieman Poro-lehden löytymistä kassista. Tiedättekö muuten mitä ovat ”rykimä” ja ”kulvakko”? Nykyään me ainakin tiedämme.

Image

Yleisesitelmien jälkeen noin puolet porukastamme suuntasi väkivalta-teemaiseen työryhmään, jossa esiteltiin mm. väitöstutkimus Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien vaikutuksesta paikallisyhteisöön ja väkivalta- ja uhkatilanteista tehtävää väitöstutkimusta myymälätyössä. Työryhmän anti oli niin  mielenkiintoista, että keskustelimme vielä lähtöjunassa pitkään teemasta, ilmeisesti sen verran kovaäänisesti, että lähipenkeillä istunut herrasmies lähtiessään toivotti ”filosofian maistereille” mukavaa loppumatkaa. Kiitos vaan herralle!

Työryhmien jälkeen suuntaus oli perinteiselle kaupungin vastaanotolle, jossa kaupungin 3. varapuheenjohtaja (olikohan se nyt niin) otti ihan kädestä pitäen sosiologit vastaansa. Hän piti myös mainion puheenvuoron, josta tämä vapaa lainaus on otettu: ”En kertonut teille kätellessä nimeäni, koska ihan yhtä hyvin olisin voinut sanoa tappaneeni vaimoni eilen illalla. Kukaan ei sitä olisi kuitenkaan muistanut.” Lautaset ja ruoka loppuivat kesken, mutta onneksi sosiologit eivät jää koskaan toimettomiksi, jos ja kun viinipullo jätetään pöydälle. Erään ei-seureemme mukaan ”Joku mies siellä kaatoi viiniä” ja se mieshän oli meidän oma Jounimme.

Image

Taustamörköinä Petro ja Emppu.

Jatkopaikkana opiskelijoille oli Kulttuuriyhdistys Valsan galleriatila, jossa saimme nauttia ”Lapin helmi” -boolista, flamenco-, didgeridoo- ja kitaraesityksistä. Didgerodoosta en ole ihan varma, mutta jokin sen kaltainen puhallusputki oli kyseessä. Tila oli ihana, valkoiset lattiat ja tauluja seinillä ja tunnelma oli mukavan rento. Siellä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta siivoustoimikunta (eli Lapin yliopiston sosiologit) ystävällisesti, mutta napakasti heittivät meidät pihalle ja suunta jatkui viralliseen jatkopaikkaan, Cafe Tivoliin. Tivolissa esiintyi Lapikas-band, joka veti ihan mukavaa coverisettiä. Myöhemmin bändin solistin kanssa jutellessa tuli ilmi, että bändin jäsenet ovat kaikki luokanopettajia. Pienellä googlaamisella totesin myös, että Lapikas on Lapin yliopiston luokanopettajiksi opiskelevien ainejärjestö. Loogista. Ilta kului nopsaan hullujen ja upeiden tanssimuuvsien, minglailun ja fiilistelyn merkeissä.

Image

Aamun työryhmät ovat tunnetusti vähäisesti opiskelijapainottuneita, suurin osa tamperelaisesta sosiologivahvistuksesta ainakin nukkui edellisyön univajetta pois. Perjantaipäivänä isossa salissa jaettiin perinteisesti gradupalkinto, tällä kertaa voittotyö käsitteli Euroopan talouskriisin näkymistä Suomen, Ranskan ja ja Iso-Britannian suurimmissa sanomalehdissä. Sosiologian 50-vuotisjuhlaa vietettiin niinikään puhein, ja puhujina toimivat muun muassa Westermarck-seuran puheenjohtaja Anssi Peräkylä, professori emeritus Antti Eskola ja tutkijatohtori Eeva Luhtakallio. Antti Eskolasta tehtiin myös Westermarck-seuran kunniajäsen juhlallisin menoin. Tilaisuuden jäykkyyttä lievensi hassu tapahtuma, kun eräs nimeltä mainitsematon kiintotähtemme läväytti itsensä sisälle saliin kesken menojen, seisoi hetken paikallaan, taputti vaivaantuneena ja juuri kun Peräkylä oli ojentamassa Eskolalle kirjaa, ystävämme lopulta käveli ojentajan ja juhlakalun välistä polleana paikoilleen istumaan. Se, mikä on nyt kiusallinen tilanne, on myöhemmin hauska tarina, ja toivottavasti kyseinen henkilö voi kertoa tämän anekdootin pitäessään itse puhetta Sosiologipäivillä joskus tulevaisuudessa. Sosiologipäivät 2014 päättyivät skumppatarjoiluun kuten niin usein aiemminkin.

Image

Rovaniemen kirkko.

Virallisen ohjelman loputtua opiskelijat suuntasivat Kodalle, jonne Lapin yliopiston sosiologit olivat pistäneet pöydän koreaksi ja saunan lämpimäksi. Hygienisaation ja verkostoitumisen jälkeen suuntana oli junanodotusklubi Kahvila Kauppayhtiössä, jossa Suomen ensi-iltansa sai myös Zygmunt Baumania käsittelevä dokumenttielokuva ”The Trouble of Being Human These Days”. Kauppayhtiö oli retrohenkinen kahvila, josta löytyi radioita, kuvaputkitelkkareita ja allekirjoittaneen erityisen mieluisaksi yllätykseksi myös puhelinkoppina toiminut muovipallura. Nostalgian määrä oli käsinkosketeltava. Kahvilan teema oli myös ”kaikki on myytävänä”, eli jos olisin halunnut ostaa puhelinkopin, olisin voinut.

Image

Paluujunassa oli hiljaisempi tunnelma kuin mennessä, keskustelimme päivien annista, fiiliksistä ja tulevista päivistä. Antti Eskolan huhuttiin olevan samassa junassa, ja huhut osoittautuivat oikeiksi. Kukaan ei tietääkseni uskaltanut häntä tosin lähestyä.

Sosiologipäivät 2014 toivat sen, mitä tällainen kävijäkonkari osasi odottaakin: paljon kävelemistä, huonoja unia, käsittämättömän hyvää läppää, tiukkaa keskustelua, älyllistä haastetta ja ennen kaikkea mahtavia muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Enemmän olisi toivonut tamperelaisiakin fukseja mukaan. Fukseille ja muillekin tiedoksi, ettei kannata liikaa miettiä, että onko sosiologia nyt oma ala vai ei, sillä meillä oli myös mukana ihan aito ja rehellinen sosiaalipsykologi. Ja hyvin sulautui joukkoon!

Ensi vuonna tavataan Helsingissä, eikös niin?

Image

 

 Kuvat ja teksti: Marjaana (kirjoittaja on osallistunut Sosiologipäiville jo vuodesta 2011)

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.