Hyvä SYY laulaa ja nauraa! – SYY:n urasitsit 3.4.2014.

8 Huh

”Meidän piti muuttaa maailmaa…” kaikui Messukylän työväentalolla, kun lapsuuden unelma-ammatteihin pukeutuneet yhteiskuntatieteilijät reflektoivat juomalaulujen muodossa omaa ammatinvalintaansa. Ballerinoja, jääkiekkoilijoita, jalkapalloilijoita, pari prinsessaa, ainakin yksi säätyttö ja toastina Geri Halliwell. Siinä on poikkileikkaus suomalaisten lasten unelmista, ja sitten niistäkin kirkassilmäisistä ja viattomista kullannuppusista tulikin yhteiskunnan tiukkoja tulkitsijoita, mediakriitikoita ja sosiaalisen maailman tonkijoita. Mistä oikein on kysymys, saattaisi ohikulkija pohtia?

Säähenkilö Juulia ja Suomen uusi pääkaupunki Tervakoski.

Säähenkilö Juulia ja Suomen uusi pääkaupunki Tervakoski.

SYY-TampereStaabi, Spatikka, Iltakoulu ja tietysti oma Interaktiomme muksauttivat viisaat päänsä yhteen, kääräisivät hihansa ja järkkäsivät keväiset Urasitsit. Taustalla kummitteli lapsuuden haaveammatit, joita tuli ilmentää asustein. Vaatetuksesta päätellen valkokaulusväkeä ei juurikaan haluttu edustaa, vaan blue-collar tuli ilmi varsinkin haalareiden muodossa. (Heh, varastin tämän vitsin Joonakselta, krediitit sille jolle ne kuuluvat.)

Muutama illan yllätys tai ”yllätys”:

  1. Monet staabilaiset olivat selvinpäin.
  2. Se ei estänyt staabilaisia mölyämästä.
  3. Punishmenteille ei buuattu vaan hurrattiin (hirvittävä kardinaalimoka).
  4. Eräs heppu onnistui hakkaamaan pöytää niin paljon, että hänen molemmat bissensä lensivät lattialle.
  5. Yllättävän usea puhuja oli sinkku.
  6. Selfieitä otettiin, niitä tosin kukaan ei ole jälkikäteen nähnyt. Eli otettiinko niitä sittenkään?
Usva oli ballerina ja Jouni virkamies. Huomaa Jounin omistautuminen: viiksetkin löytyvät.

Usva oli ballerina ja Jouni virkamies. Huomaa Jounin omistautuminen: viiksetkin löytyvät.

Sain kunnian istua SYY:n puheenjohtajuuksien pöydässä (niin exien kuin nyxienkin) ja omanlaisensa värin lauluun ”Mä vihaan turkulaisia” toi se, että SYY:n turkulainen puheenjohtaja oli läsnä. Jännittävää!

Rangaistuksia eli punishmentteja jaettiin jälleen sellaisille, jotka toastien pyhää sanaa vastaan tekivät. Pantomiimi muuttui sanaselitykseksi, ihmispyramidi kesti, muutama laulunlurituskin lavalla kuultiin.

Mölykilpailussa (eli kuka laulaa koviten) pöytämme koki nöyryyttävän tappion (koska siellä ei ollut möykkääviä staabilaisia, ihan varmasti siksi), mutta silti myös osa kilttiä keskipöytää pääsi (tai joutui) kisaamaan pullontyhjentämiskisassa. Ne menivät kyllä alas ihan huikean nopeaan ja voittajajoukkueesta väännettiinkin kauan. Voittajia olivat ne, joiden nimi ei ollut ”Kissa”.

Ilta päättyi jatkoille Rumaan, jossa ihmiset karistivat lapsuutensa pumpuliset unelmat hartioiltaan ja vetäisivät omat kuteensa niskaan. Jalat tanssittiin rakoille ja aamulla oli kurkku kipeä hoilaamisesta. Mikäpä sen mukavampaa.

Teksti ja kuvat (ellei toisin mainita): Marjaana

 

Interaktiolaisia. Retro-polaroid-kuvan tarjoaa Kaisa Strömberg.

Uuden polven interaktiolaisia. Retro-polaroid-kuvan tarjoaa Kaisa Strömberg.

Interaktion perinteinen kevätristeily goes excursio 23.-25.3.2014

5 Huh

Tänä keväänä Interaktion perinteinen kevätristeily sijoittui jo maaliskuun loppupuolelle. Kohteeksi valittiin tänäkin vuonna Tukholma, jonne pääsimme yhteistyökumppani Viking Linen aluksella. Matka päätettiin heti järjestää ekskursion muotoon ja vierailupaikaksi järjestettiin Tukholman yliopisto. Mukaan kutsuttiin YKY:n kaikki ainejärjestöt, joista mukaan lähti lopulta historianopiskelijoiden Patina sekä pari filosofia Aatokselta.

Lähtöpäivämme oli sunnuntai 23.3. Sää oli Tampereella pilvinen ja hieman sateinen, mutta vuodenajan huomioon ottaen melko lämmin. Paunun julkinen vuoro oli starttaamassa yhden jälkeen iltapäivällä kohti Helsingin Katajanokkaa. Suuri, noin 20 hengen porukka olikin jo kerääntynyt lähtölaiturille kyytiä odottelemaan. Olimme etukäteen varoittaneet vuoron ruuhkaisuudesta ja liikennöitsijä olikin varautunut lisäbussilla, johon kaikki nousimme.

Tukholmaturismia 2014

Lähtöjärjestelyt sujuivat terminaalissa hyvin. Kaikki saivat maihinnousu- sekä ateriakorttinsa ja olimme valmiit etsimään hyttimme. Laivan irtautuessa satamasta olimme kokoontuneet buffet-ravintolan oville nälkäisinä valmiina iskemään kattavan, myös viini- ja oluttarjoilun sisältävän menun kimppuun. Koska ainakin me interaktiolaiset toivoimme kovasti tutustuvamme matkakumppaneihimme, teimme yhteiseen ruokahetkeen valmiin, eri aineiden opiskelijoita sekoittavan istumajärjestyksen, jota kaikki suuremmitta ongelmitta noudattivatkin iloisesti. Ilta kului tutustuessa ja laivan tarjoamasta ohjelmasta nauttien. Useimmat ryömivät kuitenkin hytteihinsä aikaisessa vaiheessa, sillä edessä oli varhainen aamu.

Seuraavana päivänä nautimme herkullisen buffet-aamiaisen, minkä jälkeen reippaat risteilijät nostivat kapsäkkinsä olalle ja marssivat ulos raikkaaseen ja aurinkoiseen ulkoilmaan laivan saavuttua satamaan aamukymmeneltä. Osa ryhmästä hajaantui jo alkumetreillä omille teilleen, mikä suotiin kaikille halukkaille, mutta reipas puolikas kaikista matkaan lähteneistä halusi suunnata ekskursion varsinaiseen kohteeseen Tukholman yliopistolle. Kävelimme satamasta Gamlastanin kautta keskustaan ja siellä hieman aikaa vietettyämme otimmekin metron kampusalueelle noin kuuden kilometrin päähän keskustasta. Etsimme perillä käsiimme Södra Husetin, missä meidän oli määrä tavata yliopiston henkilökuntaa.

 

Kas tässä reippaat ja iloiset risteilijämme!

Kas tässä reippaat ja iloiset risteilijämme!

Pienessä toimistossaan meidät otti vastaan yliopiston avustava opintopäällikkö Maria Bagger-Sjöbäck, jolle interaktiolaiset ojensivat heti sisään päästyään kimpun punaisia tulppaaneja suoraan Tukholman torilta. Vaikka suuri vierailijamäärä yllätti rouvan, otti hän kaikki iloisesti vastaan, muokkasi hieman huoneensa järjestystä mahduttaakseen kaikki sisään ja asettui sitten itse tussitaulun äärelle ollakseen paremmin varustautunut kysymyksiin vastaamista ajatellen.

Paljon kysymyksiä opiskelijoilla olikin. Läpi käytiin yleisesti eroja Ruotsin ja Suomen välillä niin opiskelijaelämän kuin tutkintorakenteidenkin osalta. Sujuvasti englantia puhuva Bagger-Sjöbäck vastasi kaikkiin mieltä askarruttaviin teemoihin, joita esille nousi. Tiesitkö, että Ruotsissa koko kahden vuoden maisterivaihe käydään englanniksi? Tai että opiskelija-asunnon jonottaminen kestää Tukholmassa noin viisi vuotta? Ruotsalaiset sosiaalitieteilijät eivät myöskään käy läpi harjoittelujaksoa, mikäli eivät niin halua. Paljon uusia asioita opittiin ja opetettiinkin, sillä kun myös yksikön päällikkö Lars Udehn tuli vierailijoita tervehtimään, muuttui hänen roolinsa kysymyksiinvastaajasta kuunteluoppilaaksi, kun opiskelijat innolla selittivät, kuinka asiat toimivat Tampereella. Herra Udehn oli yliopistossamme vieraillutkin ja kehui Tamperetta kovin.

Näkymä Tukholman yliopiston kampusalueelta.

Näkymä Tukholman yliopiston kampusalueelta.

Yliopistolta lähtiessämme ja metrolla takaisin keskustaan kulkeuduttuamme, jäi meille vielä aikaa koluta pari turistiliikettä läpi sekä nauttia pieni välipala keskustan yhdessä idyllisistä kahvioista ennen kuin meidän täytyi kiiruhtaa lähes juoksujalkaa takaisin kotiinpaluumatkalle.

Risteilijöiden ongelmatonta ajatustenvaihtoa käytännössä.

Risteilijöiden ongelmatonta ajatustenvaihtoa käytännössä.

Viimeinen ilta laivalla sujui iloisissa merkeissä niin hytti- kuin käytäväbileidenkin merkeissä. Ihmiset olivat toisilleen jo melko tuttuja ja ajatustenvaihto sujui ongelmitta ja ilman suurempia ujosteluja. Ilta venyi pitkäksi, mutta silti nuoret jaksoivat aamulla nousta vielä kotiin vievään, Paunun hienosti meille järjestämään lisäkuljetusbussiin. Väki oli rentoutunutta ja melko väsynyttä, mutta kaikkialta autosta kuului puheen sorinaa ja naurua. Mikä upea risteily tämä olikaan! Ensi vuonna mennään taas!

Kevätterveisin,

Leena Polojärvi

Rolling deep in Rovaniemi – Sosiologipäivät 2014

1 Huh

”Mitä tapahtuu Rollossa, pysyy Rollossa” sanoi Petro ”Iso-Pepe” Leinonen, mutta en aio totella, vaan kerron pienen tarinan siitä, miten tamperelainen sosiologiporukka lähti Lappiin ja yllättyi.

Image

Alkutilanne: Yöjuna lähtee Rovaniemelle kello 22:11, joten Interaktio + n kohtaa Semaforissa ysiltä. Toivomuksena on, että pienet yömyssyt auttavat unen saamisessa pikajunan jyskyttäessä läpi suomalaisen maalaismaiseman. Muutama bisse nautitaan, juna saapuu raiteille ja matka voi alkaa. Vaunussa on paljon ihmisiä, pitää koittaa olla hiljaa, jos jengi tahtoo nukkua. Tuttuja aikaisemmilta sosiologipäiviltä löytyy heti ja tottakai saadaan kutsu ravintolavaunuun. Keskiyön aikoihin ravintolavaunun jono ulottuu viereiseen vaunuun asti, joten palaamme takaisin omaan vaunuumme. Fiksuimmat ovat napanneet mukaansa korvatulpat ja silmälaput, sillä jostain syystä valot ovat jatkuvasti päällä vaunussa. Yhden aikoihin valaisimista sammutetaan puolet, mutta vaunu on silti kirkas kuin fuksin silmät ensimmäisenä syksynä. Uni ei tule kaikille, jotkut nerokkaat siirtyvät suksivarastoon nukkumaan. Vaunussa on kuuma kuin pätsissä. Juna seisoo Kokkolassa yli tunnin. Vessassa ei ole saippuaa. Kemiin saapuessa osa jengistä säikähtää, että mentiinkö nyt Rovaniemen ohitse (junan päämääränä oli Kemijärvi). Suomen maine koulutuksen ykkösmaana saa kolauksen, mutta matka jatkuu kuitenkin kaikilla, kun loputkin ymmärtävät, että Kemi on eri kuin Kemijärvi.

Image

Saavumme Rovaniemelle kello 07:50, aurinko paistaa, maassa on lunta. Pakkasta ei ole. Tukat ovat pörrössä, silmiä vähän punottaa. Joku nukkui yöllä hyvin, joku ei. Kaikilla on leppoisa fiilis, ja jengi hajaantuu viemään kamojaan majapaikkoihin. Yleensä olemme majoittuneet samaan opiskelijamajoitukseen, mutta tällä kertaa vaihtoehto ei houkutellut. Kyseessä oli koulumajoitus, josta tulisi poistua seuraavana aamuna kello 7, ja yöjunassa vietetyn univajeen korjaaminen ei olisi onnistunut juurikaan, siksi suurin osa oli valinnut jonkun järkevämmän vaihtoehdon. Allekirjoittanut taistelupareineen kantaa kamat matkustajakotiin, jossa suihku näyttää naapurin mummon saunalta: kirkkaat kaapelit, juuriharja ja vati, suihku on kylpyammeen päällä. Huoneeseen pääsee ottamaan aamuiset tirsat ennen ilmoittautumista. Taistelupari nukahtaa heti, itse vähän piirtelen karttaan missä mikin tapahtuu, ja totean ilokseni jatkopaikan olevan majapaikan naapurissa. Mielessäni taputan itseäni selkään ja olen tyytyväinen. Seikkailu Lapissa voi alkaa.

Image

Dramaattinen saapuminen yliopistolle, Joonas, Sonja ja Jouni.

Taistelupari saadaan hereille ja nappaamme erään pariskunnan naapurihuoneesta messiin ja lampsimme yliopistolle. Matka on aurinkoinen ja maisemat kelpaisivat nirsoimmillekin turisteille. Yliopisto löytyy helposti, se on tietysti se, missä on isot ja hyvin merkitykselliset kivimonumentit edessä. Vaikutumme hetken niiden Merkityksellisyydestä ja painelemme rohkein mielin sisään. Siniset, vihreät, keltaiset ja punaiset Sosiologipäivien kassit vilahtelevat pääaulassa. Saamme nimilaput ja siniset kassit, joiden sisältä löytyy päivien ohjelma, työryhmien sisältö, FSD:n kynä (tietysti) ja alueellisesti sopivasti myös poro-tietoisuutta sisältävä lehtinen. Mainiota, mainiota.

Image

Jouni ja Sakari keskittyvät.

Torstaipäivän aluksi ohjelmassa oli puheita, tervetulopuheita ja niiden jälkeen vielä mm. lisää puheita. Arkkitehtuurisena yksityisseikkana voisin mainita juhlasalin dynamiikan, jonne pääsi sisään vain yhdestä ovesta, joka oli tietysti aivan puhujanpöntön vieressä, eli koko Fellman-sali tuijotti kun saavuit. Tämä ei ollut ollenkaan kiusallista, varsinkin kun oli myöhässä. Onneksi eräs rouvashenkilö veti ihan uudet rajat siihen, mitä toisen ihmisen puhuessa voi tehdä ja mitä ei: hän meinaan nappasi kuvan eturivissä istujista kesken gradupalkinnon saajan puhetta (okei, puhuja ei sentään itse ollut gradupalkinnon saaja, vaan piti sen voittajan puolesta, mutta silti).

ImageTorstain yleisesitelmistä lyhyesti: Sarah Pink vakuutti massiivisella CV:llään (ensimmäinen kappale hänen esittelytekstissään oli pelkkiä professuureja) ja kertomalla sähkölaitteiden stand-by -tilasta ja sen vaikutuksesta. Turun Yliopiston Olli Pyyhtinen pohti esitelmässään lahjan antamista ja saamista ja lahjan sitovaa voimaa. Professori Donatella Della Porta European University Institutesta kertasi esitelmässään demokratian leviämistä tavoitellutta liikehdintää. Sosiologipäivien vuoden 2014 teemanahan oli kiinnipitävät siteet. Ihmetellessäni vähäsen sähkölaitteiden kiinnipitävyyttä vierustoverilleni, sain kuulla, että Lapin yliopistossa ekologisuus ja luonto ovat isoja juttuja, ja siten myös sosiologia siellä on myös luotopainotteisempaa kuin esimerkiksi meillä Tampereella. Selittänee myös hieman Poro-lehden löytymistä kassista. Tiedättekö muuten mitä ovat ”rykimä” ja ”kulvakko”? Nykyään me ainakin tiedämme.

Image

Yleisesitelmien jälkeen noin puolet porukastamme suuntasi väkivalta-teemaiseen työryhmään, jossa esiteltiin mm. väitöstutkimus Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien vaikutuksesta paikallisyhteisöön ja väkivalta- ja uhkatilanteista tehtävää väitöstutkimusta myymälätyössä. Työryhmän anti oli niin  mielenkiintoista, että keskustelimme vielä lähtöjunassa pitkään teemasta, ilmeisesti sen verran kovaäänisesti, että lähipenkeillä istunut herrasmies lähtiessään toivotti ”filosofian maistereille” mukavaa loppumatkaa. Kiitos vaan herralle!

Työryhmien jälkeen suuntaus oli perinteiselle kaupungin vastaanotolle, jossa kaupungin 3. varapuheenjohtaja (olikohan se nyt niin) otti ihan kädestä pitäen sosiologit vastaansa. Hän piti myös mainion puheenvuoron, josta tämä vapaa lainaus on otettu: ”En kertonut teille kätellessä nimeäni, koska ihan yhtä hyvin olisin voinut sanoa tappaneeni vaimoni eilen illalla. Kukaan ei sitä olisi kuitenkaan muistanut.” Lautaset ja ruoka loppuivat kesken, mutta onneksi sosiologit eivät jää koskaan toimettomiksi, jos ja kun viinipullo jätetään pöydälle. Erään ei-seureemme mukaan ”Joku mies siellä kaatoi viiniä” ja se mieshän oli meidän oma Jounimme.

Image

Taustamörköinä Petro ja Emppu.

Jatkopaikkana opiskelijoille oli Kulttuuriyhdistys Valsan galleriatila, jossa saimme nauttia ”Lapin helmi” -boolista, flamenco-, didgeridoo- ja kitaraesityksistä. Didgerodoosta en ole ihan varma, mutta jokin sen kaltainen puhallusputki oli kyseessä. Tila oli ihana, valkoiset lattiat ja tauluja seinillä ja tunnelma oli mukavan rento. Siellä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta siivoustoimikunta (eli Lapin yliopiston sosiologit) ystävällisesti, mutta napakasti heittivät meidät pihalle ja suunta jatkui viralliseen jatkopaikkaan, Cafe Tivoliin. Tivolissa esiintyi Lapikas-band, joka veti ihan mukavaa coverisettiä. Myöhemmin bändin solistin kanssa jutellessa tuli ilmi, että bändin jäsenet ovat kaikki luokanopettajia. Pienellä googlaamisella totesin myös, että Lapikas on Lapin yliopiston luokanopettajiksi opiskelevien ainejärjestö. Loogista. Ilta kului nopsaan hullujen ja upeiden tanssimuuvsien, minglailun ja fiilistelyn merkeissä.

Image

Aamun työryhmät ovat tunnetusti vähäisesti opiskelijapainottuneita, suurin osa tamperelaisesta sosiologivahvistuksesta ainakin nukkui edellisyön univajetta pois. Perjantaipäivänä isossa salissa jaettiin perinteisesti gradupalkinto, tällä kertaa voittotyö käsitteli Euroopan talouskriisin näkymistä Suomen, Ranskan ja ja Iso-Britannian suurimmissa sanomalehdissä. Sosiologian 50-vuotisjuhlaa vietettiin niinikään puhein, ja puhujina toimivat muun muassa Westermarck-seuran puheenjohtaja Anssi Peräkylä, professori emeritus Antti Eskola ja tutkijatohtori Eeva Luhtakallio. Antti Eskolasta tehtiin myös Westermarck-seuran kunniajäsen juhlallisin menoin. Tilaisuuden jäykkyyttä lievensi hassu tapahtuma, kun eräs nimeltä mainitsematon kiintotähtemme läväytti itsensä sisälle saliin kesken menojen, seisoi hetken paikallaan, taputti vaivaantuneena ja juuri kun Peräkylä oli ojentamassa Eskolalle kirjaa, ystävämme lopulta käveli ojentajan ja juhlakalun välistä polleana paikoilleen istumaan. Se, mikä on nyt kiusallinen tilanne, on myöhemmin hauska tarina, ja toivottavasti kyseinen henkilö voi kertoa tämän anekdootin pitäessään itse puhetta Sosiologipäivillä joskus tulevaisuudessa. Sosiologipäivät 2014 päättyivät skumppatarjoiluun kuten niin usein aiemminkin.

Image

Rovaniemen kirkko.

Virallisen ohjelman loputtua opiskelijat suuntasivat Kodalle, jonne Lapin yliopiston sosiologit olivat pistäneet pöydän koreaksi ja saunan lämpimäksi. Hygienisaation ja verkostoitumisen jälkeen suuntana oli junanodotusklubi Kahvila Kauppayhtiössä, jossa Suomen ensi-iltansa sai myös Zygmunt Baumania käsittelevä dokumenttielokuva ”The Trouble of Being Human These Days”. Kauppayhtiö oli retrohenkinen kahvila, josta löytyi radioita, kuvaputkitelkkareita ja allekirjoittaneen erityisen mieluisaksi yllätykseksi myös puhelinkoppina toiminut muovipallura. Nostalgian määrä oli käsinkosketeltava. Kahvilan teema oli myös ”kaikki on myytävänä”, eli jos olisin halunnut ostaa puhelinkopin, olisin voinut.

Image

Paluujunassa oli hiljaisempi tunnelma kuin mennessä, keskustelimme päivien annista, fiiliksistä ja tulevista päivistä. Antti Eskolan huhuttiin olevan samassa junassa, ja huhut osoittautuivat oikeiksi. Kukaan ei tietääkseni uskaltanut häntä tosin lähestyä.

Sosiologipäivät 2014 toivat sen, mitä tällainen kävijäkonkari osasi odottaakin: paljon kävelemistä, huonoja unia, käsittämättömän hyvää läppää, tiukkaa keskustelua, älyllistä haastetta ja ennen kaikkea mahtavia muistoja ja uusia tuttavuuksia.

Enemmän olisi toivonut tamperelaisiakin fukseja mukaan. Fukseille ja muillekin tiedoksi, ettei kannata liikaa miettiä, että onko sosiologia nyt oma ala vai ei, sillä meillä oli myös mukana ihan aito ja rehellinen sosiaalipsykologi. Ja hyvin sulautui joukkoon!

Ensi vuonna tavataan Helsingissä, eikös niin?

Image

 

 Kuvat ja teksti: Marjaana (kirjoittaja on osallistunut Sosiologipäiville jo vuodesta 2011)

Sosiaalitieteiden valmennuskurssi 7.4.2014-5.6.2014

16 Maa

Tampereen yliopiston sosiaalitieteiden ainejärjestö Interaktio järjestää jälleen lukupiirimuotoisen valmennuskurssin kevään pääsykokelaita varten.

KURSSIN PAIKAT OVAT NYT TÄYNNÄ! KIITOS KAIKILLE ILMOITTAUTUNEILLE, TOIVOTTAVASTI NÄEMME KURSSILLA!

Kursseja järjestetään viikoilla 15-23, ja mukaan mahtuu 30 ensimmäistä ilmoittautunutta. Otamme tämän lisäksi varasijoille 10 henkilöä. Koko kurssi katetaan 20 euron kurssimaksulla. Kurssit järjestetään Tampereen yhteiskunnallisen opiston tiloissa osoitteessa Näsilinnankatu 22 A1, tarkka aikataulu julkistetaan pian!

Kurssille ilmoittaudutaan lomakkeella, joka on nyt suljettu. Ilmoittautumisen yhteydessä jaetaan lisätietoja sekä maksuohjeet. Vahvistamme ilmoittautumisen ja ilmoitamme varasijoista sähköpostitse viimeistään 7.4!

Kurssilla käydään läpi to 10.4. julkaistavaan artikkelikokoelmaan kuuluvia tekstejä. Kurssilla on sekä vakituisia ohjaajia että vierailevia luennoitsijoita.

Tervetuloa mukaan!

valmennuskuva2

Puheenjohtajan tervehdys

14 Hel

Hei kaikille!

Tänä keväänä käynnistyi ensimmäinen hallitusvuoteni Interaktiossa ja vieläpä heti keulassa puheenjohtajana. Ei siis liene yllättävää, että vaikka ainejärjestön toiminta ja yliopiston käytännöt olivat jo tutuiksi käyneetkin, on vuoden alkuun ehtinyt mahtua monenlaisia uusia haasteita. Pikakurssini puheenjohtajuuteen on pitänyt sisällään niin itsenäistä opiskelua tamypedian parissa kuin vertaisoppimistakin Joonakselta ja muilta puheenjohtajilta. Vaikken odota koskaan olevani ”yhdistyksen kasvot” kuten eräässä oppaassa julistettiin, uusi rooli tuntuu päivä päivältä haltuunotettavammalta. Näin helmikuuhun ehdittyä uskallankin todeta, että vaikka tulevaan vuoteen mahtuu haasteita, otan ne hyvillä mielin vastaan, sillä tukenani on asiantunteva hallitus ja ainejärjestö, josta voimme kaikki olla ylpeitä.

Uuteen hallituskokoonpanoon valittiin 18 interaktiolaista, joista moni on viime hallituskauden konkareita. Hallituksen ennätyksellisen koon vuoksi jätän vastaavien esittelyn toiseen kertaan ja kommentoin tässä yhteydessä vain hallituksen kokoonpanoon liittyviä muutoksia sekä tulevan ainejärjestövuoden tavoitteita hallituksen osalta.

Järjestäytymiskokouksessa uuden hallituksen vastuualueita uudistetiin maltiilisesti viime vuodesta siten, että tapahtumavastaavia valittiin kolme ja näin muodostettiin uudenlainen tapahtumatiimi. Lisäksi hallitukseen nimettiin kaksi uutta vastaavuutta: ulkosuhde -ja yritystoimintavastaava sekä arkistovastaava. Hallituksen kokoonpanosta 2014 karsiutui muodollisesti SYY-Tampere-vastaavuus. Tämä ei tarkoita etteikö ay-yhteistyö olisi Interaktion agendalla myös vuonna 2014, päinvastoin! Hallitus päätyi ratkaisuun, koska luotamme yhteydenpidon toimivuuteen hajautetustikin – interaktiolaisia kun löytyy myös SYY-Tampereen hallituksesta. Hallituksen ulkopuolelta tärkeää ainejärjestötyötä tekevät myös Interaktion uusi aj-tilavastaava sekä uusi kv-tuutorvastaava unohtamatta tietenkään opiskelijaedustajiemme eri työryhmissä.

Hallitusvuosi 2014 tulee pitämään sisällään rakennustyötä hyvälle ja tukevalle pohjalle, josta on kiittäminen aiempien vuosien hallitusten tärkeää työtä. Puheenjohtajatapaamisissa kuullun perusteella Interaktiossa on monia hyviä käytäntöjä, ja ainejärjestöllemme riittää kiinnostuneita yhteistyökumppaneita. Hyvien yhteistyösuhteiden luominen ja ylläpitäminen ovatkin paitsi toimintasuunnitelmaamme 2014 kirjattuja tavoitteita koko ainejärjestölle, myös tärkeitä tavoitteita minulle puheenjohtajana. Niitä voi tunnetusti luoda niin pienillä kuin suurillakin eleillä. Alkanutta yhteistyövuotta on pohjustettu hallituslaisten tutustumisen lisäksi niinkin pienellä jutulla kuin ystävänpäiväkorttien askartelulla keskeisimmille kumppanitahoillemme.

 Image

Syyskokouksessa nimesin Interaktion kolmeksi keskeisemmäksi yhteistyötahoksi muiden ainejärjestöjen sekä yksikön ja laitoksen lisäksi myös Tamyn. Ylioppilaskuntamme alaisuudessa järjestötoimijoilla on varsin hyvä tilaisuus kehittää toimintaansa ja verkostoitua keskenään tavalla, joka rikastuttaa kunkin jäsenen opiskeluaikaa ja yliopistokulttuuria. Joillekin järjestöaktiiveille Tamy voi tarjota myös mahdollisuuden tehdä palkallista järjestötyötä ja Interaktio onkin vuosien mittaan ollut myös Tamyssa varsin hyvin edustettuna. Hyvä me!

Mitä tulee Interaktion suhteisiin yksikkömme sekä laitoksemme suuntaan, vuosi 2014 tuo mukanaan entistä tiiviimpää yhteistyötä. Suunnitteilla on niin tutkinto-ohjelmaamme kuin yksikön toimintaa koskevia palautetilaisuuksia ja ainakin alkuvuoden perusteella kiinnostus opiskelijanäkökulmaa kohtaan on vaikuttanut aidolta. Pallo on tässä suhteessa ainejärjestöllämme, sillä vain annettua palautetta voidaan välittää eteenpäin ja huomioida. Interaktion hallituksen tehtävänä näen jäsenten osallistamisen ja riittävän monipuolisten palauteväylien tarjoamisen sen lisäksi, että ylläpidämme osaltamme hyviä yhteistyösuhteita myös henkilökuntaan päin.

Vilpitön toivomukseni on, että myös vuonna 2014 hallitustoiminta näyttäytyy jokaiselle rivijäsenelle aidosti avoimena ja myös tulevaan toimintaan mukaan houkuttelevana. Tulkaa siis rohkeasti tutustumaan hallituksen kokouksiin tai jättäkää viestejä sitä varten luodulle google docs-pohjalle. Tätä työtä tehdään, jotta Interaktio olisi myös jatkossa jäsentensä näköinen ainejärjestö, johon on ilo kuulua.

Ihanaa ystävänpäivää ja hyvää alkanutta kevättä koko ainejärjestölle!

Toivottaapi,

Nina Huhtinen

Interaktion hallituksen puheenjohtaja 2014

 

 

 

 

Interaktiolainen, hae harjoitteluun nyt ja heti!

11 Jou

Joulukuussa kannattaa varata muutama minuutti aikaa yhden tärkeän sähköisen lomakkeen täyttämiseen. Kyseisellä lappusella haetaan harjoittelutukea vuodelle 2014. Tuolla rahasummalla avautuu mahdollisuudet lukuisiin ja lukuisiin harjoittelupaikkoihin, joista saadut työelämävalmiudet ja kontaktit voivat olla äärimmäisen arvokkaita oman työllistymisen kannalta. Hyvällä tuurilla saattaa jopa löytää vastauksen sukulaistensa ja tuttaviensa ainiaan toisteleviin kysymyksiin kuten ”mikä susta sitten tulee isona?”

Sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelman sivustolla [http://www.uta.fi/yky/sos/tyoelama/index.html] on kattavasti tietoa työharjoittelun opintojaksosta. Työelämäsijoittumisia [http://www.uta.fi/opiskelu/tyoelama/seurannat/index.html] sekä avoimia harjoittelupaikkoja [http://www.uta.fi/opiskelu/tyoelama/harjoittelupaikatnetti.html] on koottu puolestaan ura- ja rekrytointipalveluiden sivulle. Niitä kannattaa selailla, vaikka ei olisi vielä suunnitellutkaan harjoittelua tekevänsä.

YKY:llä on harjoitteluasioissa siitä hyvä käytäntö, ettei harjoittelua ole pakko suorittaa vasta opintojensa loppuvaiheessa. Työnantajillekaan tämä ei välttämättä ole mikään kynnyskysymys. Mainittakoon vielä, että ainakin viime vuonna harjoittelutukea saivat kaikki hakeneet ja siksi mielenkiintoiseksi kokemiinsa työpaikkoihin kannattaa ainakin pyrkiä. Niin kutsutuissa oikeissa töissä vietetty muutama kuukausi voi parhaimmillaan antaa virtaa opintoihin, osviittaa siitä onko oikealla alalla ja ennen kaikkea varmuutta siitä, että sosiaalitieteet tarjoavat soveltuvia valmiuksia hyvin monenlaisiin ammattitehtäviin.

Seuraavassa on kahden interaktiolaisen, Jan Telfordin ja Kaisa Leskisen, kokemuksia harjoittelusta viime kesältä.

 

Jan: Ulkopolitiikkaa ja twiittailua

Suoritin itse harjoitteluni ulkoministeriön viestintäyksikössä viime heinä–syyskuussa. Olin listannut noin parikymmentä paikkaa, joihin voisin laittaa hakemuksen ja kokeilla onneani. Ulkoministeriön viestintään minulla ei ollut mitään suuria intohimoja, mutta olen opiskellut pitkänä sivuaineenani kansainvälistä politiikkaa ja työskennellyt lehtialalla, joten uskoin, että pesti voisi olla sopiva.

Pääsin haastatteluun, joka tosin alkoi viiden minuutin vuodatuksella VR:n epäluotettavuudesta. En ollut ihan varma, pitäisikö minun yhtyä haukkumaan valtion rautateitä valtion työntekijöille vai inttää vastaan. Ilmeisesti tein oikein epämääräisesti myötäillessäni, sillä olin hädin tuskin päässyt takaisin Helsingin rautatieasemalle, kun sain puhelinsoiton ja sen myötä harjoittelupaikkatarjouksen.

En ollut saanut juurikaan perehdytystä ennakkoon, joten tarkoista työtehtävistäni minulla ei ollut paljoa käsitystä ensimmäisenä työpäivänäni. Yksikössä pidettiin joka päivä aamupalaveri, joissa olin parin ensimmäisen viikon aikana enemmän tai vähemmän pihalla. Vastaanotto oli kuitenkin hyvä ja töiden alettua sain kunnon ohjeistuksen tehtäviini. Omasta toivomuksestani hoidin kaikenlaisia tehtäviä, mitä yksikössä oli tarjolla. Jonkin aikaa tarvitsin opastusta muilta, mutta melko pian pystyin työskentelemään itsenäisesti. Myös aamupalaverit ammattijargoneineen, tuhansine lyhenteineen (joita ulkoministeriössä rakastetaan; esimerkiksi viestintäyksikkö kulkee nimellä VKO-20) ja käytänteineen tulivat tutuiksi. Jokaisella työpaikalla lienee tietyt tottumukset ja kasapäin hiljaista tietoa, jotka pitää vain oppia tuntemaan.

Mitä sitten tein? Kiertelin seminaareissa ja muissa ulkoministeriön järjestämissä tilaisuuksissa, joissa oli yleensä joku kovin tärkeä ihminen puhumassa, ja kirjoitin näistä juttuja. Editoin suurlähettiläiden ja muiden virkamiesten ulkomailta lähettämiä kauppa- ja turvallisuuspoliittisia raportteja julkaisukuntoon, kirjoitin muita uutisia aiheista, jotka liittyivät jollain tavalla ulkoministeriöön tai sen toimialaan, ja laadin vastineita artikkeleille, joissa oli jollain tavalla kritisoitu ulkoministeriön tai sen ministereiden toimintaa.

Järjestelin myös mediatapaamisia toimittajien ja virkamiesten välillä, avustin suurlähettiläspäivien ja muiden tapahtumien organisoimisessa ja tuurasin välillä ulkoministeriön viestintäpäivystyksessä, johon toimittajat soittavat, kun he tarvitsevat jonkin alan asiantuntijaa vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Mediayhteydenottojen määrä vaihteli suuresti, mutta yleensä niitä tuli päivän aikana noin kymmenkunta. Tosin toisen työpäiväni aluksi oli käynyt ilmi, että tietovuotaja Edward Snowden oli hakenut muun muassa Suomesta turvapaikkaa. Tällaisina päivinä viestintäpäivystyksen puhelin soi satoja kertoja.

Lisäksi tein mediaseurantaa ja päivystin Facebookissa sekä Twitterissä – kuulostaa ehkä helpommalta, mitä se olikaan. Kerran kävi käsky livetwiitata eduskunnasta Aleksander Stubbin järjestämästä tiedotustilaisuudesta, joka liittyi EU:n ja Yhdysvaltojen välisiin vapaakauppaneuvotteluihin. Paikalla oli koko elinkeinoelämän ja ammattiyhdistysliikkeen kärkikaarti – sinä päivänä saattoi aluksi hieman jännittää.

Monenmoinen nettisivujen päivittäminen kuului myös toimenkuvaani. Hieman yllättäen pääsin harjoittelemaan vielä koodaamistakin. Kaikkiaan olin kuitenkin hyvin tyytyväinen, että sain tehdä ja kokeilla monia eri asioita. Työntekijätkin suhtautuivat alusta lähtien minuun ja toiseen harjoittelijaan samalla tavoin kuin keneen tahansa muuhunkin työläiseen, joten työporukan kanssa ei syntynyt suuria ongelmia.

Ilmeisesti oma harjoitteluni sujui pomonikin mielestä hyvin, sillä noin kuukausi jakson jälkeen sain työtarjouksen ulkoministeriöstä vähintään puoli vuotta, enintään ehkä vuoden kestävään pestiin. Hieman vastahakoisesti jouduin kuitenkin kieltäytymään kiinnostavasta tarjouksesta. Opiskelut on hyvä viedä loppuun, ennen kuin siirtyy pysyvästi työelämään. Jos työskentely ulkoministeriössä tai jossain suurlähetystössä kiinnostaa, niin ei muuta kuin rohkeasti hakemusta menemään. Politiikan tutkimusta voi olla hyvä lukea sivuaineena, mutta se ei todellakaan ole mikään ykköskriteeri.

Kaisa: Tutkimuksia lasten parissa

Olin elokuun 2013 töissä tutkimusapulaisena Turun lapsi-ja nuorisotutkimuskeskuksessa, Cyrissä (http://www.utu.fi/fi/sivustot/cyri/Sivut/home.aspx). Vaikka kyseessä ei ollut varsinainen harjoittelu, vastasi toimenkuvani suurin piirtein harjoittelijan arkea.

Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskus on kuuden korkeakoulun, Turun kaupungin sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin yhteinen tutkimuskeskus. Keskus on toiminut vuodesta 2007 asti Turun yliopiston hallinnoimana tehostaen Varsinais-Suomen korkeakoulujen yhteistyötä monitieteellisenä ja korkeatasoisena lapsi- ja nuorisotutkimuksen keskittymänä. Tällä hetkellä keskuksessa on meneillään Hyvän kasvun avaimet-seurantatutkimus, Nuoret luupin alla-hanke, ProMeal- pohjoismainen kouluruokailututkimus sekä Liikkuva nuori-hanke.

No mitäs minä sitten siellä tein ja miten alun perin edes päädyin sinne? Tammikuussa 2013 lähetellessäni kesätyöpaikkahakemuksia, muistin tutkimuskeskuksen olemassa olon ja laitoin heti sähköpostia keskuksen tutkimusjohtajalle kesätyöpaikan toivossa. En harmikseni ollut hakenut harjoittelutukea edellisen vuoden joulukuussa, koska olin siinä uskossa että harjoittelun voi suorittaa vasta opintojen myöhemmässä vaiheessa. Kuinka väärässä olinkaan! Tätä harmitteli myös tutkimusjohtaja, sillä ilman harjoittelutukea ei harjoittelu keskuksessa ollut mahdollista. Sain kuitenkin mahdollisuuden työskennellä kuukauden keskuksessa tutkimusapulaisena ja samalla nähdä, mitä harjoittelu käytännössä sitten voisi olla.

Aloitin työt elokuun ensimmäisenä maanantaina ja pääsinkin heti tapaamaan keskuksen tutkijat ja muut työntekijät. Joka maanantai keskuksessa oli tapana kokoontua aamukahvien merkeissä, jossa jokainen työntekijä pystyi kertomaan muille omien töiden ja tutkimusten etenemisestä. Olin korvat höröllä kuuntelemassa kun työntekijät kertoivat taustoistaan ja työtehtävistään. Ensimmäistä kertaa opiskelujeni aikana sain konkreettista tietoa tutkijan työstä.

Työtehtäviini sen kuukauden aikana kuului moninaisia tutkimusta avustavia tehtäviä useassa eri tutkimushankkeessa, joka omalta kannaltani oli erittäin mielenkiintoista, sillä siten pääsin tutustumaan hankkeisiin käytännössä. Konkreettisesti työhöni kuului erilaisia tutkimusaineistojen tallennustöitä (jee, SPSS!), ruokapäiväkirjojen tallennusta, keskuksen nettisivujen päivittämistä, arkistointia ja tutkimushoitajan avustamista seurantaperheiden tutkimuskäynneillä. Pääsin myös “kentälle” auttamaan kouluruokailuhankkeen tiimoilta tehtyjen tutkimuskysymysten kokeiluun erääseen kouluun sekä AivoDiet-ravintolaskentaohjelman kehitystyön seurantaan Helsinkiin.

Kuukausi meni vauhdilla eteenpäin ja opin paljon uutta! Ehkä mielenkiintoisinta tuona aikana olivat keskustelut keskuksen työntekijöiden kanssa, sillä juuri nuo keskustelut muuttivat asennettani opiskeluun ja sain rutkasti lisäintoa tavoitella akateemisia unelmiani.

 

 

Teksti: Jan Telford ja Kaisa Leskinen

Kuvat: Kaisa Leskinen, Sanna Rantala

Katsaus kuluneen syksyn fuksimeininkeihin

12 Mar

Uusien fuksiemme syksy alkoi Markuksentorin kerhohuoneelta sunnuntaina 1.9. Tuutoreiden järjestämä tutustumisilta yllätti suosiollaan, joten tunnelma oli varsin tiivis, mutta se ei menoa haitannut! Naposteltavan ja juoman ohessa tärkeintä oli tietysti tutustuminen uusiin opiskelukavereihin, niin fuksien ei sitten seuraavan päivän ykyy-maratonia tarvinnut täysin tuntemattomassa seurassa kärsiä. Ensi-iltansa sai myös Saken toteuttama tervetulovideo, joka hämmentävyydessään viihdytti ainakin tuutoreita, jos ei muita. Ilta oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut, ja fuksimme vaikuttivat heti ensimetreiltä alkaen loistoporukalta.

Tutustumisilta Markuksentorilla

Tutustumisilta Markuksentorilla

Tiistaina 3.9. olivat vuorossa Tamyn avajaisbileet, joita ennen kokoonnuimme hengailemaan yliopiston pihalle piknikin merkeissä. Osanottajia oli jälleen varsin mallikelpoinen määrä, ja mukaan uskaltautui jokunen vanhempikin interaktiolainen. Itse bileet olivat Klubilla, jossa opiskelijoita viihdytettiin niin stand upin kuin Anssi Kelankin voimin. Esiintyjien jälkeen tunnelma ei suinkaan latistunut, vaan interaktiolaiset viihtyivat paikalla pikkutunneille asti. Tapansa mukaan sosiaalitieteilijät olivat runsaslukuisina paikalla niin henkilökunnan kuin opiskelijoidenkin osalta.

Sankoin joukoin piknikillä

Sankoin joukoin piknikillä

Avajaisbileistä ei ehditty kauaa toipua, kun torstaina 5.9. vuorossa olivat Interaktion Nollausbileet Ilmarin kerhohuoneella. Nämä perinteiset lukuvuoden ensimmäiset bileet kokosivat yhteen niin fuksit kuin muutkin opiskelijat ja Ilmari täyttyi iloisista jälleennäkemisistä sekä uusien tuttavuuksien löytämisestä. Iltaa jatkettiin kuka missäkin, edustettuina olivat ainakin Klubi, Ruma sekä Ilonan haalaribileet.

2013-09-05 20.58.09

Nollausbileet!

Seuraavalla viikolla olikin sitten tervehenkisemmän toiminnan vuoro. Tiistaina 10.9. Interaktio lähti yhdessä Sos ry:n kanssa Tampereen turistikierrokselle. Pyöräilyreittimme oli paljasjalkaisten tamperelaisten Ritan ja Ollin suunnittelema, ja kulki yliopistolta Laukontorin kautta Pyynikin näkötornille, jossa tietysti ihalimme maisemia, mutta mikä tärkeintä, söimme niitä Mansen parhaita munkkeja. Pyynikiltä matka jatkui muun muassa Näsinpuiston ja Finlaysonin kautta koskenrantaan, jonka jälkeen kierros päättyi Tullinaukiolle – ja tietysti muutamat meistä jatkoivat vielä Passioniin kaakaolle ja kaljalle.

Turistikierroksen oppaat Olli ja Rita.

Turistikierroksen oppaat Olli ja Rita.

Innokkaimmat turistit Passionissa.

Innokkaimmat turistit Passionissa.

11.9. niin fuksit kuin vanhemmatkin opiskelijat vapautettiin terrorisoimaan Tampereen katuja (no pun intended!). Kaupunkisuunnistus oli yhtä hirvittävän hauskaa rellestystä kuin aikaisempinakin vuosina, ja ainejärjestöltä mukana oli paitsi joukko rastinvetäjiä, myös useampi suunnistusjoukkue. Mainetta ja kunniaakin niitettiin, sillä toisen vuoden opiskelijoista koostunut joukkue sai palkinnon parhaasta pukeutumisesta!

Kaljatölkit ja Kaisa.

Kaljatölkit (aka fuksimme) ja rastinvetäjä Kaisa.

18.9. Vuoron saivat kauan odotetut fuksiaiset teemalla The Amazing Race! Fuksien tehtävänä oli kiertää Sorsapuistoon yhdessä Sos ry:n kanssa pystytettyjä eri maiden teemarasteja seikkalijoiksi/retkeilijöiksi tai muuten aiheeseen sopivasti pukeutuneena. Sateinen ilma hieman hillitsi tunnelmaa, mutta seikkaillessahan ei säästä välitetä! Rastikierroksen jälkeen fuksit suunnistivat Sorin aukiolle maaliin ja siitä jatkoille Sorin klubille, jossa nälkäiset kilpailijamme saivat niin mahantäytettä kuin kurkunkostukettakin. Palkintoja jaettiin parhaalle pukeutujalle (voittajaksi selviytyi Sampo Indiana Jones –henkisellä asullaan), eniten pisteitä keränneelle joukkueelle ja  parhaalle meiningille (häpeällisesti olemme syksyn kuluessa unohtaneet näiden loistavien joukkueiden nimet) sekä fuksien mielestä parhaalle rastille, joka oli Juditin, Even ja Riikan mahtava Siperia-rasti.

Fuksiaisten lähtölaukaus!

Fuksiaisten lähtölaukaus!

Fuksiaisten Route info

Fuksiaisten Route info

Alkusyksyn tapahtumat huipentuivat jälleen SOS ry:n kanssa yhdessä järjestettyihin Fuksisitseihin. Yli 80 osallistujaa kokoontuivat Soutupaviljongille syömään, laulamaan ja juomaan ja laulamaan ja juomaan ja… no, loppuillasta muistikuvat lienevät meistä useimmilla huomattavan hämärät, mutta bileet jatkuivat kuitenkin helan går!

Mitä tuleva syksy vielä tuokaan tullessaan sosiaalitieteilijöille? No ainakin teekkarisitsit, pikkujoulut, Twin Peaks -maratonin sekä fuksien ja henkilökunnan tutustumisillan näin muutamia mainitaksemme!

Teksti: Sanna Rantala ja Veera Jokipalo, tuutorvastaavat

Kuvat: Sanna Rantala, Tuulia Heikkilä, Rita Latikka ja Kaisa Leskinen

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.